Äiti anna anteeks.

Ta-daa. Tätä postausta on moni odottanut, joten yleisön pyynnöstä, olkaa hyvät.

Emmipallo on pistäny taas parastaan tässä viimesen viikon. Ihan siihen malliin, että oon itekin vähän yllättynyt. Muista ihmisistä puhumattakaan. Mutta tämmöstä tää on. Ja mie tykkään tästä, se on loppupeleissä kuitenkin tärkeintä.

Tosiaan lähettiin äitikarhun kanssa reissuun tuossa puoltoista viikkoa sitten. Tänään eletään mitä ilmeisimmin keskiviikkoa ja minä Emmi Karoliina Suikkanen olen yhä täällä Levillä. Tätä on moni tuttu ja myös tuntematon kauhistellut, jännä.

Hommanhan piti mennä niin, että lauantaina olisi ollu kotiinlähtö, mutta jotenkin siinä sitten yksi asia johti kolmannen kautta sujuvasti kymmenenteen ja lauantaiaamuyön pikkutunneilla ilmoitin äitikarhulle (sydän), etten muuten lähde mihinkään. Hups.

Lauantaiaamuna omatunto kolkutti, kun lähdin hakemaan miun tavaroita paikasta, jonne äiti ne oli ystävällisesti vienyt. Kiltisti tehty, vaikka mie en tälläkään hetkellä välttämättä ole ihan top kolme ehdokkaissa Vuoden tytär –palkinnon saajaksi. Jättää nyt äiti yksin ajamaan miltei tuhannen kilometrin matkaa. Ei ihan kamalan kivasti tehty.

Tähän väliin on nöyrästi sanottava, että miulla on universumin paras perhe, kun ne kattelevat näitä miun toilailuja. Heikompaa saattais hetkittäin hirvittää, mutta miun äiti se vaan kyselee tämmösenkin tempauksen jälkeen, että onko ollu mukavaa. No on hitto vie ollu.

Miten tilanne eteni siihen, että jäin tänne? Kaikki lähti siitä, että menin Tinder-treffeille tiistai-iltana. Uskokaa tai älkää, ni en millään tapaa suunnitellut tulevaa. Miut kun muuten tunnetaan niin kamalan suunnitelmallisena ihmisenä. Eiku hetkinen.

Jossain vaiheessa tapahtu pieni eskaloituminen ja niin vaan huomasin lauantaiaamuna, että olen yhä niillä samoilla treffeillä.

Tietysti. Koska miksi ei? Pyytäisin huomioimaan, että tätä ei kannata tehdä, jos on esim. puoliso kotona odottamassa, ihan vaan jos joku onneton jo rupesi luomaan Tinder-profiilia. Ei saa.

Nää treffit ovat kyllä olleet heittämällä miun elämän parhaat, kiitos Tinder ja sitten myös vähän kiitosta sille vastapuolelle. Tämä vastapuoli sano treffien ehkä kolmantena päivänä, että jos myö kaksi oltais viikko yhdessä, niin aivan varmana tapettais epähuomiossa toisemme. Eilen tuli viikko täyteen ja molemmat hengittävät yhä. Nappisuoritus siis.

Jotkut miun kavereista ovat seurustelleet vuosikausia ja juhlistavat vuosipäiviä. Samaan aikaan mie oon tosi ilonen, että joku on katellu mukisematta miun menoa jo kokonaisen viikon. Jokkainen tyylillään.

Toisaalta, tää mies on ehkä tienny mitä odottaa, koska hänellä luki siinä Tinder-profiilissa, että sekopäät ottakaa yhteyttä. Siitä se ajatus sitten lähti. Molemmat pelätään sitoutumista ja käärmeitä, eli eihän tästä olis voinu muuta tullakaan kuin hiton hyvä juttu. Wihii.

Vähiin käy ennenku loppuu, mutta nautitaan nyt näistä viimesistä päivistä ihan kunnolla. Voin kirjottaa teille Tinderin käyttöoppaan, jos haluatte? Ja miks ette haluais, kai jokainen sinkkuihminen himoitsee viikon mittasia treffejä ja pientä seikkailua. Vahva suositus!

 

Aurinkoa,

Emu