Ammuu

Noniin, porsas on tapettu, veret valutettu, joulukinkuksi naamioitu. Syöty, sulatettu ja ulostettu. Uuden vuoden tuomat uudet kujeet on heitetty edellisvuosien lailla romukoppaan ja on ymmärretty, ettei tänäkään vuonna itselle valehteleminen kannattanut. Perisuomalaiseen alkoholikulttuuriin kuuluvalle tipattomalle tammikuulle altistuneet ihmispolot laskevat päiviä, ellei jopa tunteja helmikuun ensimmäiseen.

Aika palata todellisuuteen. Tällä kertaa sellanen karkea yleistys, että jumalauta vegaanit ja vegetaristit ovat ärsyttäviä. Vähän niin kuin ne aiemmin paljon puhutut yhteiskuntamme suuret ajattelijat feministit. Ennen kuin kukaan rupeaa kasaamaan koivuklapista roviota, tai suunnittelemaan jotain vielä kamalampaa, ni otetaan vähän takas.

Ei tietenkään kaikki ole ärsyttäviä. Mutta ne, jotka siitä öyhöttävät. Terveellisyys öyhöyh, ekologisuus öyhöyh. Miun mielestä ainoa peruste kasvissyönnille on eettisyys. Tuotantoeläimien kurjat olot, eläimien kasvattaminen ainoastaan ihmisravinnoksi. Kyllä tiedän kuinka paljon maatalous kuormittaa ympäristöä. Uskallanpa silti väittää ja olettaa, että meillä kaupoissa myytävän suurimmaksi osaksi kotimaisen lihantuotannon ekologisuus ei ole ihan kamalan suuri ongelma.

Entä tää terveellisyys? Miten helvetissä tätä todistetaan yhtään mitenkään? Kuinka paljon meillä on tutkimustuloksia koko elämänsä kasvissyöjinä olleista ihmisistä? Niiden ihmisten lapsista ja lapsenlapsista, jotka edelleen ovat pelkällä kasvisruokavaliolla? ”Minulla on tuttu joka treenaa aktiivisesti jokaista urheilulajia ja hän se syö ainoastaan nurmikkoa.” Joo, miunki kaverin isä kerto meille, ku oltiin pieniä, että heijän pihalle on tippunu tähti. Okei ihan hyvin voi syödä kasviksia ja treenata. Miksei? Mutta miten tää kasvisruoka vaikuttaa ihmisen kehitykseen vauvasta vaariin? Tai yli sukupolvien. Sitä ei tiedetä.

Kehitysmaat ovat tälle terveysteorialle sellanen itseään polvilumpioon ampuva sarkastisesti irvaileva vastaus. Kehitysmaissa ihmiset kärsivät mineraalien puutostiloista. Miksi? Koska voimakkaasti kasvihappopitoinen ruokavalio estää mineraalien imeytymisen. Tosi terveellistä, jos miettii vaikka ihan kehittyvää ja kasvavaa lasta. Mitäpä sitä sinkillä tekis. Tai magnesiumilla. Raudasta nyt puhumattakaan.

Toinen oiva huomio on energia. Kuinka paljon ja usein pitää syödä, että kasvava ihminen saa tarvittavan määrän energiaa? Miten pienen lapsen elimistö reagoisi kasvisruokavalioon, entä aivot ja muu kehitys? Tämä on ihmiskoe, jota en välttämättä lähtis koeajamaan ihan heti. Ja voi kyllä olen tietoinen siitä, että ihminen on anatomialtaan kasvissyöjä. Olen myös täysin tietoinen siitä, että metsästyskulttuuriin ja lihan syömiseen siirtyminen on ollut merkittävä askel ihmisen aivojen kehittymiselle.

Hyvää laidunkautta 2018,                                                                                                                                               ravintoketjun huipulla tuulee.

-Emu