Haetaan hyvää tiimiä.

Ootteko koskaan olleet työpaikassa, jossa homma ei yksinkertaisesti toimi? Loppujen lopuksi siihen ei vaadita edes kamalan paljoa, että kaikki menee ns. vituiks. Tuohon liittyen kirjoitin viime kesänä asiakaspalvelusta ja työskentelystä kaupanalalla. No siinä oli sitten hetken aikaa koko miun some (sosiaalinen media) aivan sekasin ja hirvittävässä pyörityksessä.

Tiesin puhuvani asioista, joista ei kamalasti ole meteliä pidetty, mutta entäpä sitten? Välillä on ihan hyvä metelöidä. Paitsi jos se tapahtuu klo 02.47 ajamalla viritetyllä mopolla, jonka suloäänet kuulostavat kuolemaa tekevältä pensasleikkurilta. Ni sillon ei tarttee metelöidä. Perkele. Jos et ole lukenut aikaisempaa tekstiä, ni käy kuule ihmeessä lukemassa nyt. Sen löytää tuosta oikein näppärästi. http://starbox.fi/elamani-emmina/inhimillisyys

Kommunikointi.

Pomo kertoo muutosta vaativat asiat keltaisilla A4-kokoisilla lapuilla aloittaen: ”HUOM!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!”. Jokaisen työvuoron alku oli jumalauta ku aarrejahti. Missä luuraa tämä kirjotusvirheitä pullollaan oleva keltainen lappu, joka epäsuorasti kertoo mikä on mennyt viimeksi päin persettä. Eihän nyt herranjestas kannata kasvotusten keskustella. Onko se muka edes vaihtoehto? Ja ihan varma en ole, mut tämmönen ajatus heräs, että jos laittais esim. 23 huutomerkkiä vähemmän, ni saattais antaa itestää edes vähän pätevämmän kuvan.

Päällepäsmäröinti.

Tää ilmiö kai alkaa jo ihan hiekkalaatikolta. Aina on joku ipana, joka määräilee ja ottaa muiden lelut. Ja tönii. Siitä ku otetaan pikakelaus suoraan työelämään, ni voi ei. Sieltä saattaa sitte löytyä tämmönen samanlainen henkilö. Henkilö, joka ottaa täysin mielivaltaisesti määräysvallan ilman minkäänlaista vastuuta.

Tavallinen, samalla työnimikkeellä työskentelevä päättää, että nyt on hänen hetkensä huipulla. Että tästä alkaa nyt parempi aikakausi, kun hän vähän tässä päättää asioista. ”Mie laitoin siut tänne kassalle ja sit itteni mie pistän tonne taukohuoneeseen loppupäiväks” Okei, ei kukaan oo sanonu noin, mutta arvatkaapa mitä. Miulla on silmät päässä. Ruskeet ja nätit. Ja jos niiden eteen laittaa silmälasit, ni näen yllättävän kauas.

Tollaset edellä mainitut asiat saattaa vähän hiekottaa sitä ahhh niin paljon puhuttua työilmapiiriä. Paljon siitä on aina puhetta, mut mitä sille tehdään? Ei mitään? Hölmöä, että se työ ja ilmapiiri pidetään aina kovin erillään. Enkä nyt puhu yhdyssanavirheistä. Ei yhtään siellä maitokaapissa tai lihakylmiössä ajatella, että melkosen tärkeä juttu ilmapiirin kannalta on kertoa kaikki tieto omasta duunista eteenpäin. Mitäpä suotta. Parempi olla ihan hiljaa vaan ja sitten valittaa kun joku toinen on tehny väärin.

Meillä on koulussa tämmönen tiimihomma. Ollaan kaik yhes koos koko ajan ja säntäillään erisuuntiin ku ellun kanat. Välillä mennään myös samaan suuntaan ja sillon pystytään tekee mitä vaan. Niinku oikeesti mitä vaan. Tällä hetkellä meillä on tekeillä sellanen ihan pien tapahtuma, johon odotetaan viittäsataa (500) henkilöä katsomaan ja Henkka Hyppöstä, sekä paria muuta puhumaan.

Tapahtuman tavote on valaista ihmisiä käynnissä olevasta muutoksesta. Että esimerkiks miten digitalisaatio vaikuttaa liiketoimintaan. Kyl mie sanon, ku Hoo-Hetki ens keväänä koittaa, ni on polvet vetelänä. Eikä johdu pelkästään Henkasta. Onhan toi koko tapahtuma nimittäin ihan todella iso ja hieno juttu.

Tällasia juttuja tehdään tiiminä. Ei päällepäsmäröinnillä, ei keltasilla lapuilla ja huutomerkeillä. Vaan tiiminä. Ja meillä on aika hyvä sellanen. Kaikki tekee parhaansa ja hoitaa oman osa-alueensa. Näiden tyyppien kanssa voi nauraa ja niille voi tirauttaa pienen itkun jos siltä tuntuu. Ja välillä ne on myös tosi ärsyttäviä. Itsehän en ole ikinä. Koskaan.

Toki meilläkin on (projekti)päällikkö, joka huolehtii, että hommat etenee ja asiat hoituu ajallaan. Se myös auttaa jos tarve vaatii ja vittuilee lakkaamatta. Mut ei pahalla ikinä. Tästä tavasta työskennellä oikeana ryhmänä vois moni ottaa oppia. Ja ton meijän projektipäällikön tavasta johtaa olis monella isommallakin kiholla opittavaa. Ja tää meijän pomo on kakskytvee. Repikää siitä.

Rauhaa ja rusinoita

-Emu