Halpaa viiniä, ystävä ja poikaystävä

Lauantaina mie menin miun ystävän luokse Imatralle. Hän on niin kovin ihana tyttö, mie tykkään ihan kamalasti. Ollaan sen sortin rytmiryhmä, että nauretaan ihan järjettömille (eli omille) jutuille niin paljon, että meinaa mennä housuun pissi ja tukehtumiskuolema on liki.

Molemmilla on myös iloinen ja peloton suhtautuminen alkoholiin, joka tätäkin tarinaa siivittää eteenpäin. On meillä myös yhteinen entinen poikaystävä, eli ei tarinat ihan heti lopu kesken meidän väliltä.

Alkon valkkarihyllyn edessä tein tämän vuoden ensimmäisen askelkyykyn. Edellisenä iltana kävi niinkin ikävästi, että miun nettipankki lukkiutui muutaman epäonnisen kirjautumisyrityksen seurauksena, joten en päässy miun mittavaan omaisuuteen käsiksi. Käyttötilin rahatilanne oli vähintäänkin kriittinen ja niin mie sitten kattelin ihan niitä alahyllyn viinejä. Päädyin muovipulloon, ettei vahingossakaan välity kenellekään vääriä signaaleja miun viininjuomisesta.

Siinä meijän jutuille kippurassa nauraessani ja (muovi)pullonsuusta halpaa valkkaria litkiessäni ihan puhtaassa päihtymistarkotusessa mietin, että on tää elämä kaikesta huolimatta ihan pirun kiva asia. Sen lisäks mietin, että miun ja ihmisten, jotka ottavat Iittala-tarra-viinilasikuvia, välillä on universumin tai parin verran matkaa. Ja tämänkin lisäks mietin polleana, että en tosiaan aijo sheivata jalkojani Imatran yöhön lähtiessäni. Ei tule kuuloonkaan. Ja niin lähdettiin yöhön jalkakarvat villisti vipattaen.

Oli hauskaa. Juotiin liikaa, niin ku aina. Joka jumalan kerta. Ei se meitä haitannu, koska oltiin silti upeita ja erittäin hauskoja. Mie mm. Ihan omakätisesti tarjosin itselleni yhden pojan juoman. Hänellä oli niitä kaks nenän edessä ja miulla ei just sillä hetkellä ollu yhtään, ni ratkasin epätoden yhtälön viemällä toisen niistä. Mikä homma Emu? Et sie noin voi tehdä.

Löysin myös poikaystävän. Ei olis hän halunnu tanssia yhtään, mut mie halusin, joten en sen enempää välittäny hänen haluista. Tietenkään. Onko mitään merkitystä sillä, mitä joku muu haluaa? No ei ole. Mentiin jatkoille miun ystävän luo ja siinä sohvalla mietin, että jos ne jalkakarvat nyt kuitenkin olis eliminoinut, ni olisko siinä kauheeta vahinkoa päässy tapahtumaan? Ois ollu ehkä mukavampi ensimmäinen kädestä pitäminen. Ainakin vähän esteettisempi.

Ikäväkseni en muistanu aamulla tän miun prinssin nimeä, vaikka kuinka yritin. Ja yritin muuten lujasti. Kuitenkin kaikkien rakastaman seurustelupelin avatessani huomasin, että ei oo totta, sama poika on siellä miun Tinder-parien joukossa ja oon mie sen kanssa jutellukin menneellä viikolla. Eli mie olin ihan tajuamattani ajautunu Tinder-treffeille edellisenä iltana. Sellanen lauantai. Niin se elämä kuulkaa yllättää.

 

Pusuja just siulle,

Emu