Tasa-arvotalkoot.

Oli muuteksee hyvää tuo ruoka tos kuvassa. Ja ite tein.

Lupasin/uhkasin tarttua aiheeseen, joka ei yhä tänäkään päivänä kestä minkäänlaista kritiikkiä, sen kummemmin kuin mitään muutakaan kyseenalaistusta. Aikamme punainen vaate jota ei ole lupaa kommentoida, kuin niillä, jotka näihin aatteen roihuaviin liekkeihin ovat sukeltaneet.

Feminismi eli naisasialiike. Voisin kai lopettaa kirjottamisen jo tähän, eikö totta? Täällä meidän aivan ja täysin epätasa-arvoisessa maassamme on nimittäin käyty tärkeää keskustelua siitä, että sukupuolineutraalit nimikkeet on otettava käyttöön asap, tai me ei enää kestetä yhtään, eikä mitään. Että teretulemast henkilöasialiike. Onkohan tässä mahdollisesti käynyt nyt niin, että tasa-arvotalkoot osuivat ns. Omaan nilkkaan? Hups.

Usein argumentit puolesta ovat äänioikeus, palkkaerot ja työllistyminen. Äänioikeus saatiin reilut sata vuotta sitten. Sitä ei tietenkään pidä väheksyä, mutta jumalauta reilu sata vuotta sitten. Olisko tämän aika antaa olla historiassa? Ja vielä vähän lisää nukkuvaa karhua härnätäkseni; äänioikeudesta ja työllistymisestä ei voida antaa yksinoikeutta feminismille, siinä oli ollu ja myös oli tulossa yhtä sun toista pikkuhässäkkää, josta nyt mainittakoon vaikkapa teollistuminen ja ensimmäinen maailmansota.

”Naisen euro on 80 senttiä! Taistelkaamme tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta sisaret!” Karultahan se kuulostaa, kun noin ilmaisee, mutta todellisuus on uutisarvoltaan vähän laimeampi. Naisten euro on 97 senttiä, kun vertaillaan samoissa työtehtävissä olevien ihmisten palkkoja. Saattais siinä miehenkin euro kokea jonkunlaisen inflaation, jos vertaillaan toimitusjohtajan ja rivityöntekijän ansaintaa.

Ymmärrättekö mitä mie tarkotan? Osa ei ainakaan edes halua ymmärtää. Mikä on nimenomaan naisasialiikkeen rooli Suomessa vuonna 2017? Pidetään muut asiat ja eriarvoisuudet erillään tästä, koska miulla ei ole vielä kustantajaa, ni en voi kirjottaa kirjaa asiasta. Voipi huutaa hep, jos on halukas kustantajahenkilö siellä jossakin.

Jos tälle kyseiselle aatteelle on todella tarvetta maassamme, niin miksi argumentteina käytetään sadan vuoden takaisia asioita, tai tilastoja jotka eivät pidä paikkaansa, mutta saavat asiayhteyden näyttämään paremmalta? Antaa omaan korvaan aika epärehellisen vaikutelman ja vähän myös tyhmän.

Kuinka paljon on sellaisia asioita, jotka yhteiskunta velvoittaa ainostaan meidän sukupuolemme suorittamaan? Juu, aika hiljasta on. Eikös tän aatteen perimmäinen tarkotus ollu tasa-arvo yhteiskunnallisessa elämässä? Mikäs sen yhteiskunnallisempaa, kuin asevelvollisuus. Miltä kuulostaa siskot?

Tuntuu, että feminismi on nyt tosi trendikästä. Samalla tapaa kuin kettutytöt 90-luvun lopulla. Kauheesti tarttee päästä vaikuttamaan ja ottamaan kantaa, mutta loppujen lopuksi ihan kaikki ei edes ymmärrä mitä ovat tekemässä. Siinä sivussa voi pitää muita ihmisiä vähän tyhmempinä, koska ne ei tajuu kuinka tärkeetä duunia klemmarit tekee satavuotiaassa Suomessa. Hip hei.

Olisko aika lopettaa vouhottaminen turhasta, ja antaa asioiden hioutua omalla painollaan? Täytyy tässä kaiken kohinan, tohinan ja muutoksen keskellä muistaa myös se, että meillä on todella nuori kansa, jonka viimeisin sota on loppunut 72 vuotta sitten. Se ei ole kauhean kauan aikaa sitten ja se vaikuttaa paljon esimerkiksi ihan kaikenlaisiin suhtautumisiin.

Negatiivista kuvaa aatteesta eivät ole luoneet ne, jotka sen tarpeellisuuden kyseenalaistavat, vaan ne, jotka lähettävät kyynärsauvoilla kinkkaavia argumentteja. Maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia.

 

Suukkoja kaikille,

Emmi Karoliina