Henkilökohtaisesti

Joulukuu 2013. Havahdun täysissä pukeissa silloisen poikaystäväni talon kylpyhuoneen lattialta, kun päälleni suihkutetaan jääkylmää vettä. Päähän koskee, eikä toinen käsi tunnu toimivan ihan toivotulla tavalla. Olo on jokseenkin nöyryytetty ja häväisty. Mitä tapahtui?

Tapahtui riita kahden ihmisen välillä. Miehen ja naisen. Itseasiassa tekee tiukkaa kutsua kyseistä henkilöä mieheksi. Etoo aika paljon ajatuskin tästä ihmisestä, mutta menkööt. Ahdistaa saatanan paljon puhua koko asiasta, mutta kuten sanottu, menkööt. Tätä osaa miun elämästä ei kovin moni tiedä olevan. Äiti anna anteeks, pliis.

Tutustuttiin edeltävänä kesänä, minä ja Jari (nimi muutettu), mikä pari ja oli ihan kivaa. Ei kyllä ollut ollenkaan miun tyylinen ihminen, mutta en osannu alkuunkaan olla yksin, joten äkkiä joku. Markkina-arvo oli vielä siihen aikaan melko noususuhdanteinen, joten homma oli palakakkua. Ei muuta kun seukkailemaan.

Jari kertoi, miten kateellinen ex-tyttöystävä levitti huhua, jonka mukaan Jari olisi käynyt tähän ex-tyttöystävään käsiksi useampaankin kertaan. No ei tietenkään ollut, homma on pihvi. Ja sitä paitsi mie se oon niin ihana tytöntyllerö, ettei minuu halua ykskään mies satuttaa. Eikä kukaan muukaan.

Entäs kun tytöntyllerö suuttuu ja mustaksi muuttuu? Muuttuu ilkeäksi ja provosoivaksi. Silloin tytöntylleröä otettiin käsistä kiinni ja rauhoiteltiin. Muutaman kerran naputettiin päätä seinään, jotta tyttö rauhoittuisi. Sen jälkeen pyydettiin anteeksi ja luvattiin, että ei ikinä enää. Puolin ja toisin.

Ja taas koitti päivä, jolloin tyllerö kimpaantui. Kiljui rumia asioita. Tällä kertaa ei riittänyt rauhoittelu, vaan tyttö lensi päin eteisen kaappia. Pari kertaa, että menee oppi varmasti perille. Sitten pyydettiin anteeksi ja jatkettiin eloa eteenpäin varmana siitä, että nyt alkoi uusi ja valoisa elämä.

No ei alkanut. Seuraava riita johti siihen, että tyllerö lensi pihalle, eteisen kaapin kautta tietenkin. Tyttö nousi ylös ja kompuroi autoon karkuun. Autosta irtosi jokin osa. Jari suuttui entisestään, riuhtoi tyllerön ulos autosta ja heitti tämän päin toista autoa.

Tyllerö menettää tajuntansa, hänet raahataan läpi kuraisen pihan kylpyhuoneeseen, josta hän herää. Tämän tapahtumaketjun jälkeen tyllerö kerää rohkeutta, pakkaa tavaransa laatikoihin ja muuttaa pois.

Tämä tyllerö olen mie, Emmi Karoliina Suikkanen. Tästä viimesestä varsin värikkäästä ja moniosaisesta tapahtumasta alkaa olemaan neljä vuotta, joten lähenevän vuosipäivän kunniaksi ajattelin repiä vanhat haavat auki.

Jollain kierolla tavalla uskon, että tää auttais minuu käsittelemään tän loppuun. Se ei nimittäin auta, että joku kolmas osapuoli tulee sanomaan: ”etkö vaan vois unohtaa koko asian.” No en voinu, vaikka olisin halunnu, kiitos vaan.

Että tämmönen tarina tähän iltaan, ku edellinen kirjotus luiskahti epäilyttävästi positiivisuuden puolelle. Pidetään tyyli jatkossa mukavan melankolisena, ettei vaan naurua pääse suusta. No ei. Ens kerralla sit jotain kivempaa. Oisko vaikka niitä paljon puhuttuja penissukkia? Jopa penissukka-arvonta? Miettikää nyt, villasukat pippelikuvilla. Keksiikö joku jotain parempaa? Joo, sitä mieki. Parasta mitä maa päällään kantaa.

Rohkeutta ja rakkautta,

Emmi Karoliina