Hyvää Syntymäpäivää!

Hyvää syntymäpäivää!

Paljon onneaa vaan! Juhlat! Elämäni Emminä on yksivuotias. Aika huisia. Virtuaalikakkukokikset kaikkien teijän kanssa just nyt. Okei vuosi ja kaks päivää, mut enhän mie muistanu koko synttäriä toissa päivänä. Kuten en mitään muitakaan merkkipäiviä tai ylipäänsä päiviä ikinä.

Ensinnäkin vuosi on menny ihan kamalan nopeesti. Niiku wiuhwiuh ja tässä nyt ollaan. Hirveen pienen osan kaikista kommelluksista oon kirjottanu teille. En suinkaan ilkeyttäni, vaan siksi, että en mie ikinä muista mitä kaikkea tapahtuu ja sitten jo tulee seuraava idea ja sekin unohtuu.

Sittemmin opin, että kun tulee jotakin kirjottamiseen liittyvää mieleen, ni kantsii kirjottaa ylös. Kiva idea. Kävi epäonni, ja miun Applen tarjoama pilvipalvelu meni täyteen. Tietenkään en ole ostanut siihen lisää tilaa, koska öö en tiijä miks. Puhelin muistuttaa tilanpuutteesta joka kerta ku avaan muistion, ni se ideoiden ylöskirjaaminen meni sit siinä.

Paljon mietin ehkä tossa syksyllä, että mikä se sitten on lukijoista kiinnostavaa luettavaa ja mikä taas ei ole. Saattoi olla myös keväällä kun mietin. Mutta siis, että mitä mie kirjotan ja mitä en. Noista mietinnöistä mie vähän menin lukkoon, kunnes taas muistin, että mie muuteksee voinki kirjottaa miten vaan, mitä vaan ja mistä vaan.

Joten tällä hetkellä kirjotan naama, rinta ja toinen käsi punasena, koska Emmi ”en pala koskaan” Suikkanen paloi tänäkin keväänä. Jos talvi yllättää autoilijat ja uusi aamu veeärrän, ni mie yllätyn auringosta joka kevät.

Miun on myös puolen vuoden ajan pitäny viedä miun rakasrakasrakas tietokone lääkäriin latausongelmien takia. Hän latautuu joskus ja joka toinen joulu. Vaan aina, kun ajattelen, että huomenna koittaa se päivä jolloin mie hänet Giganttiin kuljetan, ni jo vain syttyy laturiin oranssi valo täyttyvän akun kunniaksi.

Miulla on siitepölyallergia ja tikkejä jalan sisässä. Tirskuttaa ja silmät kutisee ja jalkaa vihloo niin maan perkeleesti, mut en mie välitä paljoa. Koivut rauhottuu kohta ja jalkaki varmasti amputoidaan. Tai jotain.

Tämän lisäks mie oon nyt lukenu Veitolan Marian kirjaa, jonka nimi onkin Veitola. Miun kirjasta ei kyllä tuu Suikkasta. Tai ehkä tuleekin. Mistä tuota tietää.

Huomenna mie ja miun yks kamu pyöräillään 40km ja nyt kun oon kirjottanu sen tänne, ni sitä ei voi enää perua. Voipi olla hieman hikinen reissu. Siivota ajattelin ehkä ens kuussa ja ne lakanat. Arvatkaa niinku arvaattekin varmasti, että ne on yhä siellä kuivaushuoneessa. Voi juku!

Ei ole siis vielä huomennakaan se päivä, että tietokone menisi huoltoon. Kaiuttimesta kuuluu Scandinavian Music Groupin Hölmö rakkaus ja minuu hymyilyttää ihan kauheesti ja nyt on tuo kesäkin.

 

Kivaa viikonloppua pörriäiset,

Emu