Kauneushoitola S. Turtiainen

Moi!

Jalka ei ole parantunut yhtään, joten huomenna miulla onkin aika lääkärille varattuna. Ja huolimatta edellisen postauksen epäilevästä asenteesta Kittilän terveyskeskusta kohtaan, odotan paljon enemmän kuin mitä Eksote ikinä pystyi tarjoamaan.

Mie kerron sitten, että millanen tuomio tuli. Toivotaan edelleen parasta paskaa, jookos. Miulle tuli edellisen postauksen valitusvirren jälkeen tosi kiittämätön olo, koska helvetti miulla on kuitenkin vain jalka kipeä.

Niin moni ihminen kamppailee paljon isompien ja vakavampien ongelmien parissa. Oikeesti mie oon tosi en suinkaan onnenpekka, vaan vaikkapa paula, kun omat ongelmat ovat näin pieniä.

Ja kaiken lisäks miun ongelmat pienenee ens viikolla entisestään. Tai niin mie ainakin oletan, koska viikon päästä mie olen Balilla ja oletan sen tuovan valtavan määrän onnenmurusia miun olemiseen.

Vaikka ei miun tämänhetkisestä olostakaan onnea puutu ja siitä on kiittäminen tuota miun tinderlöytöä. Parasta, että on vierellä tollanen tyyppi, joka vastaa ”mennään vaan”, kun mie kysyn, että lähetäänkö kuudeks viikoks reissuun. Ihan huippua.

Muita esimerkkejä Sampsan mahtavuudesta on esimerkiks meijän toissapäivänen keskustelu, kun halusin vähän kokeilla miun violettia sävytysainetta hänen hiuksiin.

Emmi: ”Hei mie haluun tohon siun kiharan latvaan kokeilla tätä”

Sampsa: ”Ei kokeilla”

Emmi: ”Kyllä kokeillaan”

Sampsa: ”Eikä”

Koe-eläimen omin sanoin, päädyttiin tekemään sellanen kompromissi, että kokeiltiin. Eilen illalla leikittiin kauneushoitola Sampsa Turtiaista, koska mie en jaksanut millään mennä suorittamaan kasvojenpuhdistusrituaalia, ni hän toi tarvittavat välineet ja suoritti toimenpiteen.

Mie muutekseen puhun Sampsasta Sampsana, enkä suinkaan pelkällä etunimen ensimmäisellä kirjaimella, niinku lähes jokainen trenditietonen bloggaaja tekee. En tajuu sitä. Miks kavereista ja perheenjäsenistä sitte puhutaan nimillä? En tosiaan tajuu. Takasin studiolle.

En oo ihan hetkeen nauranu kenenkään kanssa näin paljon. Mitä ikinä mie hölmöilenkään, ni hän aina sanoo ”vau mikä tyttö” ja useimmiten ei edes sarkastisesti.

Reissun jälkeen ruvetaan leikkimään kotista, koska eilen löydettiin ihan älyttömän soma pikkukoti, joka on meille kahdelle just hyvä.

Nyt enää se työpaikka, jonka löytymistä tietysti saattais osakseen helpottaa niiden hakemusten väkertäminen, mutta kun se on niin raskasta ja ressauttavaa myös. Ehkä mie sitten vähän myöhemmin. Välillä vihaan tätä piirrettä itessäni. Mut vaan välillä.

Reissua varten miulla ei ole bikineitä, rinkka on vasta lähteny matkahuollon mukana kohti Suomea ja passikin on hukassa, eli kaikki voi mennä vielä tosi pahastikin pieleen, mut mitäpä tuosta, voisin ottaa vaikka päikkärit.

Tosiaan, jos rinkka saapuu Sirkan kylälle ja bassi ja bikinit löytyvät ajallaan, niin enää kuusi bäivää ja ollaan lähtötunnelmissa. Jes!

Balataan ja bailataan,

Emu