Kuole ruma huora

Voitteko kuvitella, noin on kommentoinut, anonyymisti tietenkin, ihan oikea ihminen yhden bloggaajan postaukseen. Oikeastaan kommentti kuului: "Vitun ruma huora. toivottavasti kuolet." Tämä bloggaaja on Anni Maaninka, jonka lifestyleblogia ja eritoten kommentteja sillon tällön selailen. Anni on nassultaan nätti kun nukke, pylly on tehty betonista, luulen, vatsalihakset raudasta ja käytöstavat näin ulkopuolisen silmään ja korvaan vaikuttais olevan vailla vertaa. Kerrassaan sydämellisen oloinen tyttö. Tai nainen. Kuinka vaan. Ei rumuudesta tai huoraamisesta tietoakaan. Ja silti joku ihmisperse on katsonut oikeudekseen kommentoida noin, ja toivottaa vielä kuolemaa. 
Puistattavaa.

Viime postauksessa puhuin lasten keskuudessa esiintyvästä kiusaamisesta, eli jatketaan vähän samoilla linjoilla. Tällä kertaa kohua aiheuttaa kuitenkin aikuiset ja uskallan väittää, että naiset. Edellisen kerran, kun otin kantaa naisten käyttäytymiseen, saatiin aikaan hyvin mielenkiintoinen keskustelu, jossa feministi kiihkoili aivan aiheen vierestä. Kuten jo sanoin, uskallan väittää, että tällainen anonyymioksentaminen on naisten keskuudessa harmittavan yleistä. Varmasti paljon yleisempää kuin miesten keskuudessa. Vaikea kuvitella tilannetta, jossa esimerkiksi nyt tän Annin blogia todella loukkaavasti kommentoisi Pertti 19v. Niinpä, eiköhän noita loukkauksia ja asiattomuuksia suolla joku sievä, vähän kateellinen tytöntyllerö rakennekynnet näppäimistöllä suloisesti kopisten. Onneks omat pakarat roikkuu polvitaipeissa ja leukoja on useampi ku yhessä kädessä sormia, ni saan olla rauhassa moisilta kommenteilta. 

Miksi naiset ovat niin kateellisia toisilleen? Mistä tulee tuollainen viha toista, usein tuntematonta ihmistä kohtaan? Ja miten törkeyksiä kommentoiva ihminen oikeuttaa tekonsa itselleen? Enpä ossaa sanoa kuulkaa, mutta kammottavaa luettavaa se on.  Sosiaalisen median luomien paineiden vaikutuksia ei voida sivuuttaa, ei tietenkään. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut sellainen muutos, että Suikkasen Sari aka Surppa on edelleen kauhuissaan. Että niin. Kukaan tällä hetkellä täysi-ikäisistä henkilöistä ei ole kasvanut tällaisen somen keskellä. Meillä oli nuoruudessa IRC-galleria ja messenger, joita koulun jälkeen vahdattiin. Sitten tuli Facebook ja yks kaks yllättäen kanavia on kymmeniä, eikä tarvitse odottaa, että pääsee kotikoneelle. Senkus nappaa puhelimen taskusta ja kaikki on saatavilla. Voipi laittaa itestään kuvan kaverille aina yhtä viehättävällä koiranaamalla ihan muutamassa sekunnissa. Hauhau.

Tuskin kukaan kamalien asioiden kommentoija tekisi samaa omalla nimellään. Anonyymiys tekee ilkeyksien suoltamisesta helppoa. Mutkatonta. Vaivatonta. Ai että miten kiva on käydä kommentoimassa  jonkun ihmisen tekstiin aamukahvin lomassa muutama kamala sana ja lähteä kouluun taikka töihin hymyssä suin. Ja miten mukava sitä kommenttia on tekstin julkaisijan lukea. Anonyymiys ei ole itse ongelma, siinähän on kaikki avaimet onnistuneeseen ja asialliseen dialogiin. Ongelma on suomalaisten naisten henkinen paha olo ja huono itsetunto, joista kärsii todella moni. Liian moni itseasiassa. Luojan kiitos kaikki eivät kuintenkaan pura pahaa oloaan ilkeilemällä muille ihmisille, vaikka häkellyttävän moni siihen on jo ryhtynyt. Toivottavasti ihmisten käyttäytymiseen myös somessa tulee jonkinlainen järki lähitulevaisuudessa.

"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa."
-Nuuskamuikkunen