Kuulumisia ja tissikuvia

Ai mimmosta on nyt tässä tapahtunu? No mie sain työpaikan ja oon itse työn lisäks $$super innoissani siitä, että miun jokainen sunnuntai on vapaa. Ja jokainen lauantai-ilta myös. Onnen Emu mie oon tällä hetkellä.

Ja siis tietenkään mie en kerro tässä, että mihin pääsin töihin. Koska onko ihmisen elossa mitään parempaa kuin julkasta ihan vähän salamyhkänen juttu netissä ja sitten odottaa, että kanssaeläjät kerrankin kiinnostuvat siitä, mitä julkaisijaihminen tekee elämässään. Ei varmasti ole parempaa keksitty. Oikeesti ne, jotka harrastaa tommosta on tosi ärsyttäviä. Mut mie oon kuulemma muutenkin tosi ärsyttävä, eli ei tää tuo siihen mitään lisää.

Eilen olin miun ystävänaapurin luona miun toisen ystävän kanssa ja siinä lasista olohuoneenpöytää katellessani sain ihan uskomattoman hyvän idean. Nimittäin, että mitä jos ottais kuvan niin, että laittaa tissit siihen pöydälle ja sitten sieltä alapuolelta ottais kuvan. Arvatkaa toteutinko?

Oikein arvattu, tietenkin toteutin. Äiti on aina sanonu, et olin pienenä tosi omatoiminen. Onkohan nyt käsillä sellanen tilanne, että tämä omatoimisuus nostaa päätään parinkymmenen vuoden tauon jälkeen? Ei olis yhtään huono juttu näidn muutamien hieman laiskempien vuosien jälkeen. Nyt on siis mammografia done.

Siinä itse kuvausprosessissa hankaluutta loi kuvauspöydän alempi taso, joka esti viemästä kameraa tarpeeksi kauas. Ei ihan meinannu mahtua koko komeus kuvaan, mutta hyvä siitä silti tuli. Itse oon tosi tyytyväinen. Tässä vaiheessa, kun opintolaina on ollu sileenä jo pari kuukautta, voin myydä tätä kuvaa halukkaille. Heittäkää yv. En tietenkään myy. Vähän myyn. Salaa. No en oikeesti. Vitsivitsi.

Semmosta kuuluu myös, että teitä on käyny lukemassa näitä miun juttuja ihan ennätyksellinen määrä ja myös on jotkut ihmiset tulleet ihan juttelemaankin tästä miun elämisestä. En ihan ole varma, että johtuisko se kuitenkin siitä, että ne on olleet vähän huolissaan, eikä niinkään tästä kirjottamisesta kiinnostuneita. Ei se mitään, tilanne on lähes hallinnassa. Ja kiitos tosi paljon, kun luette. Sydän.

Lauantaina mie lähen äitikarhun ja miun ystävän kanssa Leville. Sama ystävä, joka oli todistamassa tissikuvaussessiota. Niinpä, yhä ollaan ystäviä. Huikee mimmi. Kyllä minuu vähän jännittää tuo tuleva reissu. Miulle sanottiin (Tinder-treffeillä), että sieltä varmaan tarttuu mukaan hyvä määrä kokemuksia, joista voi kirjoittaa. Ja jos ei tartu, on reissu ehkä menny hiukan pieleen. Jännittävän asian tästä tekee se, että äitikarhu oli aika ehdottomasti sitä mieltä, että Emmipallo jos et käyttäydy siellä mallikkaasti, niin ikinä ei enää mennä yhessä reissuun. Se jos mikä olis sääli.

Yhtään jos oon tässä kahdenkymmenenviiden vuoden aikana itteäni oppinu tuntemaan, niin saattaa vähän tapahtua asioita, vaikka miten yrittäisin olla mallikelpoinen. Onneks Surppa eli äitikarhu on noiden vuosien aikana paalupaikalta tätä menoa seuranneenna siedättyny ihan hyvin, eli ei hän pienestä hätkähdä. On muutenkin ihan teräsmama. Kaksi sydäntä. Tulipa tunteellinen teksti.

 

Lupaan pitää teijät erittäin hyvin ajantasalla tämän reissun suhteen ja kerron toki jos otan lisää hienoja kuvia. Eli stay tuned af!

 

Parahin terveisin,

Emu