Kuvankaunis Kambodza

Mie oon nyt täällä Kambodzassa ihan mantereella. On täällä muitakin, mut sehän ei teitä kiinnosta. Paitsi LeviLovesta haluutte kyllä tietää kaiken ja vähän päälle varmasti.

Tultiin sieltä saarelta myrskyä karkuun tänne. Vettä on satanu ehkä noin kolmen saimaan verran, joten olen mie enemmän kuin tyytyväinen ku huomenna suunnataan kohti Indonesiaa. Ai ettien että.

Hirvee määrä kiinalaista ihmistä on rantautunu tänne ja on täällä muutenkin tosi paskasta. Hups emmi, nyt sanoit rumasti. Tämä Sihaknouville ei ole järin kaunis paikka kyllä, en silleesti suosittele.

Aiemmin mainittu Koh Rong Samloem -saari oli kyllä sievä, mutta ei sielläkään olis kamalasti pidempää jaksanu köllötellä, eli maisemanvaihdos tulee senkin puolesta ihan tarpeeseen.

Ilmotin äitille tossa torstaina ekaa kertaa pariin päivään, että hengissä ollaan ja vielä ihan vapaalla jalallakin. On perheellä nimittäin epäily, että jos käy niin hyvin, että täältä tullaan kotiin, niin se tapahtuu ns. Lappu varpaassa.

Eli ei siinä sitten kuitenkaan olis käyny kauheen hyvin. Melkein vois sanoa, että kalpaten.

Toinen heidän mielestä varteenotettava vaihtoehto miun matkan päätökselle olis sitte vankila. Oon kuullu, että ihmissuhteissa se semmonen molemminpuolinen luottamus on tosi tärkeetä. Perhe Suikkanen priorisoi vähän eri tavoin.

Mie siis soitin heti äitikarhulle, kun sain sen nettiyhteyden. En muista kuulleeni häntä niin ilosena ihan hetkeen. Vähän tais Surppa ressata, vaikka vakuutteli, että hän on tässä vaan rauhassa miettiny, että kyllä se pärjää siellä. Ja pärjäänhän mie.

Iskä oli kyselly tiistaina miten miulla menee, mutta koska miulla ei ollu sitä nettiä, ni enhän mie ollu tietonen koko viestistä.

Äiti oli ympäripyöreesti sanonu M. Suikkaselle, että joo kaikki on hyvin siellä, vaikka ei hänelläkään ollu mitään käsitystä miun liikkeistä.

Ihan hyvä veto äitikarhulta, koska jos iskä ois saanu tietää totuuden siitä, ettei miusta ole kuulunu kolmeen päivään, ni hän olis soittanu mm. Supoon, Interpoliin, Teemu Selänteelle ja suurlähetystöön, että Emmi Karoliina on kateissa kaikki apuun ja heti.

Sen verran LeviLovesta, että hän ilmotti tänään voivansa syödä ihan mitä itse haluaa. Tuo tuli sellasella viisvuotiaan voimakastahtoisella äänellä, että mie katsoin parhaaks nyökytellä ihan hiljaa vaan. Semmonen tyyppi se.

Huomenna jatketaan matkaa kohti aurinkoa. Mie kovasti toivon pilvetöntä taivasta seuraavalta kohteelta. Toivokaa työkin.

Halauksia kaikille sinne ja tänne ja tonnekin vähän!

 

-Emu