Noitarumpu ja paskajalka

Juu elikkäs pelin nimi on, ei suinkaan Heikoin Lenkki, vaan perkeleen kipeä jalka. Sille kävi napsahtaminen tuossa yks nätti päivä, oliskohan ollu torstai mahdollisesti. Saattoi hyvinkin olla.

Oli tai ei, niin tilanne oli sellanen, että ihan normaalisti pyörin ja pompin tuossa tämän residenssin olohuoneen ja ruokasalin välimaastossa ja sitten vaan naps sanoi jalkapohja. Siitä asti se on nyt ollut kipeä ja kävellessä ihan helvetin kipeä.

Eilen nautin särkylääkettä, jolla ei ollut kerrassaan minkään valtakunnan vaikutusta. Nautin myös Jaloviinaa, ei edelleenkään vaikutusta. Paitsi posket alko vähän punottaa.

Nautin toisen särkylääkkeen, ei vieläkään vaikutusta. Tässä kohtaa olin juonut jo useita, ellen jopa lukuisia alkoholiannoksia ja luojalle kiitos niiden vaikutus alkoi tuntua päässä sekä jalassa. Ja edelleen poskissa.

Ongelman ydin, eli core on siinä, etten yhtään tiedä, että oliko siihen jalan puutumiseen syynä ne särkylääkkeet vaiko Jaloviina. Kenties kyseisten lääkevalmisteiden yhteisvaikutus?

Tämä kiperääkin kiperämpi arvoitus täytyy tietysti ratkaista, eli tänään meillä on ohjelmassa Jaloviinaa ja huomenna särkylääkettä. Kerron teille tämän tieteen nimissä tehtävän tutkimuksen lopputuleman heti seuraavassa julkaisussa.

Hypoteesi on kuitenkin ehdottomasti ja erittäin selkeästi se, että huomisen valjetessa tarvitaan särkylääkettä muuhunkin kuin pelkän jalan lääkitsemiseen.

Leikki sikseen. Huomenna on otettava noitarumpu naftaliinista ja koitettava luoda yhteys paikalliseen parantajaan, jotta saadaan selko kintun kunnosta. Paha aavistus jonkinasteisesta murtumasta häilyy ilmassa, mutta tunnelma on silti pääosin toiveikas.

Riemulla otan diagnoosin vastaan, koska mitään hyvää se ei tästä kivusta päätellen ole. Olettaen tietysti, että paukutan sitä rumpua oikeassa tahdissa ja pääsen joskus tutkittavaksi.

Miullahan ei tunnetusti ole ihan kauhean kova luotto meidän julkiseen terveydenhuoltoon yhden lantiomurtuman ja yhden vähän räjähtäneen jalan jälkeen, joten ihan jännityksellä odotan, että minkälainen konflikti on tuloillaan.

Riemastuttava asia on myös se, että edessä on kuuden viikon seikkailu Indonesiassa ja nyt näyttää pahasti siltä, että Sampsa parka kantaa rinkkojen lisäksi myös minua. Eittämättä tämän reissun jälkeen voidaan ilmoittautua eukonkannon MM-kisoihin ensikesänä.

Tai parisuhdeterapiaan lokakuussa. Eletään ns. jännittäviä aikoja. Tästäkin on luvassa tiukkaa tiedotusta lähes reaaliajassa. Kannattaa siis stay tuned, eli pysyä kuulolla.

Niinhän sitä sanotaan, ettei urheilija tervettä päivää näe. Siks just oon pyrkiny viimevuosina mahdollisimman tehokkaasti välttelemään kaikenlaisia urheiluun rinnastettavia aktiviteetteja.

Koen onnistuneeni tässä oikein mallikkaasti ja silti aina vaan jysähtää joku paikka paskaks justiisa kun edellisestä on selvitty. Miun mielestä tää jos mikä on silkkaa vääryyttä.

Pitäkää peukkuja, että paskoista diagnoosimahdollisuuksista miulle lankeais vaihteeksi esimerkiksi se vähiten paskin vaihtoehto.

Vähän kiukkuisin terveisin,

Emu