Nukkumatti ja ratti

Niin kuulkaa elämä heittelee. Tällä kertaa melko kirjaimellisestikin. Meillähän oli tarmokas tarkoitus jatkaa reissujuttujen kirjottamista ja muisteloa, mutta se nyt lykkääntyy taas.

Eilen kävi nimittäin sellanen onnettomuusjuttu, jonka aijon teille nyt kertoa. Se oli sen sortin tärsky, että sillä olis kaiken järjen mukaan pitänyt päätyä ainakin Etelä-Saimaan etusivulle ja myös Etelä-Karjalan keskussairaalan kylmiöosastolle.

Vaan enpä päätynyt, nettilehdestä sain muutaman rivin ja hetkeni julkisuudessa. Anonyymisti tietenkin, mikä vähän harmittaa. Paitsi eipä Selviytyjät Suomi taida ottaa yhden artikkelin ihmeitä kilpailemaan, joten eipä tuo tunnistettavuus olisi mitään hyödyttänyt.

Täällä mie siis yhä kirjotan. Kuolemaa, universumia ja muita yhtä mitättömiä tahoja halveksuen.

Mitä tapahtui? Tapahtui se surullinen ja melko yleinenkin sattumus, eli rattiin nukahtaminen. Onni, Matti, Leevi ja varmasti myös muutama muu toveri ovat olleet mukana tässä onnettomuudessa, koska auton iskeytyessä moottoritien keskikaiteeseen  oli vauhtia arviolta 100km/h.

Oisko kellään autoa myydä?

Muistan vilahtavan kaiteen, kovan törmäyksen ja putoavan puhelimen kolahtamisen. Loppu on salamana tapahtuneen tilanteen jälkeistä shokkia ja paniikkia. Halaava ystävä ja pelastushenkilökunta, joka vakuutti, ettei ollut hätää.

Luonnollisena jatkumona suoritettiin miltei jo perinteeksi muodostunut syysajelu ambulanssilla keskussairaalaan. Siinä oli läsnä kaikki tähän rituaaliin kuuluvat komponentit, eli rankalauta, desinfiointiaineen tuoksu ja se perkeleen kaulahärpäke, joka estää näköhavaintojen tekemisen.

Oikea kuva eiliseltä. Tulevaa hiihtokautta odottaen.

Aamulla sairaalan käytävällä käyskennellessäni kuulin hoitajien päivittelevän, kuinka joku on ajanut Imatralla kaiteeseen. Kaikenlaisiin arvaa kuka –leikkeihin ja erilaisiin nimenhuutoihin tottuneena ilmoittauduin reippaasti, että ”se olin mie!”

Siinä sitten toista syksyä putkeen ihmeteltiin, miten pienillä vammoilla voi tuollaisesta tällistä selvitä. No näköjään voi, sillä tälläkin kertaa säästyttiin suuremmilta henkilövammoilta. Mie senkin onnekas paskiainen.

Katellaan josko seuraavassa kirjoituksessa päästäisiin takaisin Indonesian lämpimän auringon alle.

Pysykää turvassa,

Emu