Nyt mie oon Rovaniemellä

Levi-elo on oikein mukavaa. Itseasiassa tällä hetkellä ollaan Rovaniemellä, koska Sampsa on autokoulussa. Jep, hänen ajokortti on mennyt vanhaksi joskus 80-luvun puolivälissä. Eli siis sillon, kun hää oli vielä nuori ja nätti.

Tämä hänen ajokortittomuus tarkoittaa tietysti sitä, että mie ajelin ihan koko matkan välillä Espoo eli Helsinki - Ruokolahti - Kerimäki - Levi.

Kaikki myötätunto äitille, joka urakoi saman matkan viimekeväänä, kun tytär päätti ilmoittaa lomareissun viimeisenä aamuna, ettei lähde vielä kotiin. Kyseisestä tapahtumaketjusta voit lukea ihan vaikka vaan muistin virkistämiseksi tästä.

Paitsi että äitillä oli allaan varsin kisakireä Audi, kun taas mie köröttelin tuommosella pakulla, jonka tuottama melusaaste lähentelee sellasia desibelejä, että kuulosuojaimet olis ollu jopa enemmän kuin asiaankuuluva ajovaruste.

Tietysti heti kun saavuttiin poronhoitoalueelle, aloin kaiken ajamisen kannalta olennaisen sijaan keskittymään porobongaukseen, kuitenkin valitettavasti aika laihoin tuloksin.

Eilen oltiin kävelemässä ja vastoin kaikkia tieteen ja etenkin taiteen lakeja, mie laitoin ihan juoksuksi. Ehkä kymmenen erittäin kevyen ja helpon juoksuaskeleen jälkeen puskasta miun eteen loikkas poro.

Miulta pääs sen luokan kiljaisu, että aiemmin ajokkina toimineen pakunkin desibelit jäi helposti toiseks. Poroparka pötki henkensä edestä ja myös mitä todennäköisimmin kuuroutuneena vastapäiseen lepikkoon turvaan.

Sampsa sano, että siellä ne kylällä kuuntelee ja nauraa, että nyt on turisti irti ja poro paniikissa. Mie kuitenkin lupasin innostua ihan yhtä paljon vielä kymmenenkin vuoden kuluttua poron nähdessäni. Eiköhän ne paikalliset piakkoin totu miun kiljahteluun.

Seuraava samalla lenkillä ilmoja halkonut huuto ei suinkaan johtunut innostumisesta, vaan ihan puhtaasta inhosta. Mie nimittäin porointoilusta selvittyäni pyrähdin uudestaan juoksuun ja seuraavassa hetkessä meinasin astua kasassa kiemurrelleen kyyn päälle.

Se huuto kuului aivan varmasti ja ihan ilman minkäänlaista epäilyksen häivää Muonioon asti. Mie se en yhtään tykkää niistä käärmeistä. Hyi olkoot.

Se mistä mie tykkään, on kuuden päivän tupakoimattomuus ja kysykää vaikka Sampsalta, en ole kiukutellut yhtään. Okei vähän olen kiukutellut, mutta se johtuu siitä, että miun vaatteet on lattialla, koska niille ei ole kaappia.

Joo tiijän, siellähän ne ovat tottuneet olemaan. Olipa hauskaa. MUTTA KUN SE ON ERIASIA.

Siinä on ihan selkeä harmonia, että mitkä vaatteet säilytetään lattialla, mitkä kuuluvat the tuolille ja mikä on se osa, jonka loppusijoituspaikka on vaatekaappi.

Ei se homma toimi niin, että kaikki retkottaa pitkin lattioita. Menee järki nimittäin.

11 päivää reissuun, eikä meillä tietenkää ole edes viisumeita vielä, hups vaan.

 

Moikku,

Emu