Paska reissu

Moikka vaan!

 

Lupasin kertoa teille jännittäviä asioita ja arvatkaa, en vieläkään voi paljastaa, että mitä ne asiat ovat. Mutta ensi viikolla varmasti kerron.

Nyt vaan ajattelin muistuttaa niistä asioista, ettei käy niin ikävästi, että unohtaisitte. Se olis harmin paikka ihan ehdottomasti. Korvat höröllä uuteen viikkoon siis.

Tänään ajattelin kertoa, että miun jalassa on nuo nivelsiteet venähtäny ja eilen join kaljaa ni ei koskenu, mutta nyt koskee. Ja taas vasen jalka.

Viime syksynä kävi nimittäin ratsastusonnettomuus ja sillonkin sattu vasempaan jalkaan. Itseasiassa siihen tuli reikä. Tää taitaa olla toinen kuva miun blogin historiassa. Halusin jakaa tämän teille koska toi on ihan ällöttävä.

Näyttää jauhelihalta. Toivottavasti et aikonu syödä kyseistä tuotetta tänään.

Miulla on muutekseen vieläkin tuon tapaturmasen ratsastusyrityksen seurauksena laitetut tikit miun jalassa. Se kirurgi kursi tuota repeämää ensin sisäpuolelta kasaan ja sitten pinnasta.

Häneltä ikävästi unohtu, että jos laittaa niitä tikkejä ihmisen ihon alle, niin olis vähintäänkin suotavaa laittaa sellanen sulava malli. Ei nimittäin laittanu.

Sen mie tiedän siitä, että tietenkin tuo perkele tulehtu niiden tikkien takia ja se haava aukes vähän uudestaan.

Sieltä pilkisti tikki ja kun hoitaja näki sen, ni hän varsin hämmentyi, että eihän tää mitenkään ole voinu sulaa tänne, koska tää on ihan tavallinen tikki. Oikeesti. Kenen tuurilla? No miun.

Välillä ne tikit ei tunnu miltään. Välillä tuntuu siltä, että jalan sisällä kävelis joku ötökkä ja toisinaan se ötökkä myös puree aika kovasti.

Yks lääkäri sano, että ei hyö kyllä poista niitä tikkejä, jos käy niin, että tikit ei oo sulanu. Mie sanoin, että kyllä työ poistatte. Miulle on kattokaas opetettu, että jokainen siivoaa omat sotkut ja tämä sätös se on ihan teijän aikaansaannosta.

En tietenkään kertonu, etten miekään ikinä siivoa omia sotkuja. Täysin epäoleellinen tieto.

Tällä viikolla miun kaveri huomas, että miun polvi on edelleen aika turvoksissa. Siinä oli vähän hämminkiä sillon sen polven kuvaamisessa. Miun piti nimittäin jäädä yöksi sairaalaan ja seuraavana aamuna oli määrä ottaa polvesta tarkemmat kuvat.

Aamulla miut sitten kärrättiin kuvattavaksi. Ni arvatkaa mitä? Se täti siellä sanoi, että köy tuohon seisomaan, ni saadaan hyvät kuvat keuhkoista. Anteeks, mut miulla on tää jalka tuusanpaskana ja työ kuvaatte miun keuhkot? Ei helvetti.

Tosiaan tää tämän viikon vamma on samassa jalassa, eli vähän vaikuttais siltä, että universumi haluaa miun olevan yksijalkainen. Ei käy. Yksisarvinen voin olla ja se saa riittää.

Tämmönen tarina miun jalasta sitten tähän kesäiseen sunnuntai-iltaan, olkaa hyvät. Ihan huikeeta alkavaa viikkoa jokkaiselle!

-Emu