Reissujuttu.

Reissukuulumisia, jippiajee!

Reissussa on siis oltukin miltei kaksi viikkoa ja neljä on enää jäljellä, niisk. Kyllähän mie mielelläni tänne jäisin asumaan. Miusta tuntuu, että se just pelottaa äitikarhua ja paljon.

Kaikki alkoi siitä, kun lennettiin maanantaina 20.8. Dohan kautta Balille. Tai itseasiassa kaikki alkoi siitä, kun mentiin äitikarhun kanssa autolla Leville tuossa keväällä, mut ei mennä nyt siihen. Tai jos sie haluut mennä, ni se käy ihan älyttömän näppärästi tästä.

Tässä on miun reissuseura, joka aiheuttaa otsasuonen ulospyrkimistä, mutta useemmin rakkausajatuksia.

Meijän reissu meinas jäähä lyhyeks ku kanan lento, eli meinattiin jäädä Helsinki-Vantaalle. Ai miks? No koska Indonesiaan matkustaessa täytyy olla myös paluulento sieltä pois. Oliko meillä noita lentoja, kun kammettiin rinkkoinemme lähtöselvitystiskille? No ei ollu ei.

Tiedettiinkö, että sellaset pitää olla? Tiedettiin tietysti. Miksi niitä ei siis ollu? Juu en tiedä. Siinä sitten miulla nous verenpaine kohisten ja Sampsalla rupes kädet tärisemään. Luulen et just tuo miun noussut verenpaine ja ulos pyrkivä otsasuoni saatto olla päällimmäinen syy hänen tärinään.

Tämmönen bussukka myö tarvitaan!

Saatiin liki viime hetkellä varattua lennot pois Indonesiasta ja päästiin lähtöselvitykseen. En edes enää muista, että minne varattiin ne lennot.

Jos halajaa olla Indonesiassa kuukautta pidemmän ajan yhtä soittoa, ni pittää ottaa viisumi. Otettiinko? Noo ei. Tiedettiinkö viisumiasiasta? Noo tiedettiin. Ja viimeseen kysymykseen, en tiedä.

Oltiin yksi yö Kuta Beachilla, jossa kaikenlaiset ryyppääjät ottavat toisistaan mittaa halvan kaljan kumoamisen merkeissä. Seuraava Kuta-turistien mittelö tapahtuu aamunpikkutunneilla posliiniin kyyneleet silmissä nojaten.

Syy tuohon Kuta-vierailuun oli ihan yksinkertaisesti se, että oltiin perillä Balilla melko myöhään ja haluttiin vaan nopeesti nukkumaan. Kalja-Kutalta jatkettiin Cangguun, jossa on kivoja rantoja, mutta myös kivasti ihmisiä.

Kuvituskuva. Iha hyvä juttu omasta mielestä.

Jos sie haluat mennä johonki salaiseen paratiisiin, ni kantsii mennä pohjoiseen, tai välttää ihan suosiolla koko Bali. Mie kyllä tykkäsin, koska tiettyyn pisteeseen asti ympärillä olevat ihmiset eivät haittaa miun oloa ollenkaan. Ehkä se piste on just tuo aiemmin mainitsemani ryyppäyskilpa ja sen jälkeinen finaali, eli oksennusmittelö.

Bali on siis Indonesian matkailun keskus ja se näkyy miun mielestä positiivisesti siinä mielessä, että esimerkiksi ravintolat ovat ”kehittyneempiä”, eli siis hienompia, mutta ei kuitenkaan mitään kalliita. Kympillä syö ja juo oikein kivasti pari kertaa päivässä. Ihan ok. On rantaclubia, shoppailumestaa ja myös luksusta jos sitä kaipaa.

Meijän matkan tarkotus ei ole kieriskellä hotellin paksuissa puuvillalakanoiden verhoilemissa untuvapeitteissä, joten majoituksen suhteen ollaan lähinnä jännitetty, että kuinka monta torakkaa lattialla vilisee ja tuleekohan suihkusta lämmintä vettä. Torakat sekä lämmin vesi on olleet molemmat aika hyvin jemmassa tällä reissulla.

Tässä on miun reissuhattu mallia Billabong. Meni aivan liian vähän aikaa, kun hattu oli jo pilalla. Harmitus on suuri, mutta reissu jatkuu.

Okei, eli tää postaus käsitteli meijän seikkailun alkumetrejä. Jatketaan seuraavassa jaksossa Canggusta Ubudiin, joka myös sijaitsee Balilla. Palataan asiaan!

Suukkoja etenki äitille,

-Emu