Kakskytviis on varmana uus musta.

Niin loppui loma Rukalla ja oli meillä lystiä. Hyviä laskupäiviä, työhakemus veljelle, muutama hampurilainen, oksentava perhe ja yllättävän vähän olutta. Paluumatka alko äitikarhun ajovuorolla, koska miulle oli kaikkien yllätykseks tullu laskuhumala seuraks. Tähän tilanteeseen ei ÄK ollu järin tyytyväinen. Jännä.

Ennen lähtöä sipasin vihreetä Pepsodenttia leukaan, koska oli finniä tulossa siihen kovasti. Sellanen melkein kaksytviisvuotias aikuinen nainen sieltä. Ensimmäisellä pysähdyksellä huoltoaseman täti tokas terävästi, että siulla on jääy munkkia naamaan. Vastasin hymyssä suin ja täysin tietoisena omasta upeudestani, tai ehkä sen uupumisesta, että hammastahnaa se on.

Siinä automatkalla levinneet hammastahnat naamalla mietin, että mitäköhän tästä elämästä mahtaa tulla. Lopetin kyseisen pohdiskelun aika nopeesti, koska mielessä rupes kummittelemaan työpaikka sun muut aikuisten asiat. Siirryin vikkelästi muihin aiheisiin, kuten esimerkiks siihen, että missä mie oon menneiden vuosien aikana onnistunut. Tässä muutamia asioita, jotka omasta mielestä on menneet hyvin.

  1.  Miun elämä on pullollaan aivan uskomattoman ihania ihmisiä. Eli jotain oon tehny ihan varmasti myös oikein, koska ne aina jaksavat olla miulle kivoja, vaik mie olisinkin ollu ihan paska. Iso halaus jokaiselle.
  2. Tämä blogi. Oon saanu hurjasti kivoja kommentteja, joten oon päätelly, ettei ole mennyt ihan mehtään tämä homma. On ollu kivaa kirjottaa, eikä yhtään enää jännitä, vaikka juttelen välillä ihan hölmöjä. Kerran miulle sanottiin, että ihan hyvin olisin voinut jättää puolet postauksista kirjottamatta, koska ei kuulemma ollu niissä tärkeetä sisältöä. Siihen mie vaan vastasin hymyllä, mutta salaa mietin, että jumalauta ei tää ole mikään Hesari. Lue urpo uutiset jostain muualta, mie kirjotan just mistä ite haluan.
  3. Oon helvetin hyvä ottamaan kritiikkiä vastaan
  4. En ole ikinä jääny kielestäni kiinni pakkasilla mihinkään.
  5. En sairastunut vatsatautiin, vaikka ihmiset miun ympärillä sen sairastivat.

Eiköhän siinä ole jo melkosesti saavutuksia tälle elämälle.

Jos joku ei vielä tienny, ni mie täytän huomenna 25vuotta ja miun äitin mielestä se tarkottaa sitä, että nyt on aikuisuus saavutettu. Onneks ollaan totuttu olemaan monesta muustakin asiasta erimieltä. Vienosti hän yrittää naimisiinmenosta vihjailla miulle koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Tuntuu, että meistä kahesta se on ÄK, jolle on jysähtäny kriisi päälle tästä miun vanhenemisesta. Ei oo tainnu nainen huomata, että on minuu vuosikymmeniä edellä näissä ikähommissa.

Tällä hetkellä mie köllötän miun yläkerran naapurin sohvalla kaksoisleuka söpösti tutisten ja alati lisääntyvät ja kasvavat mahamakkarat seuranani. Tästä yläkerran naapurista on tullu lyhyessä ajassa miun ystävä. Tuolla se makkarissa tuhisee ja kohta mie kömmin sinne viereen nukkumaan, vaikka se miun äitiä kamalasti kauhistuttaakin.

On mukavaa huomata huononkin päivän iltana, että vaikkei Pepsodent auttanutkaan finneihin, on elämä oikeesti aika hyvä ja kiva.

Pus,

Emu