Tekeekö kukaan muu asioita näin?

Mo.

Tekis oikeesti mieli kirjottaa: ”moikkeliskoikkelis ja hirmelihooi”, mut valitettavasti toi laini on ikkäänku varattuna jo, ni en mie ollenkaan sano niin. Sen sijaan mie syön tipun kynsistä, silmistä, kielestä ja ties mistä valmistettuja nugetteja. Nautintoa lisää se, et ne on olleet nyt semmoset neljä tuntia tossa pöydällä. (Vapise Puli). Tarkemmin ku miettii, ni taidan mennä samaan kategoriaan ton hirmelihoin kanssa. Ei haittaa.

Kellohan on nyt 04.19 perjantaiaamuna ja tääl mie näppäimistö majoneesista kiiltäen naputtelen tekstiä. Luin myös äsken yhtä koulukirjaa, mut lopetin, ku kävi kiinnostaa ihan oikeesti se aihe. Ettei mee intoiluks, se ois paha. Saattais valmistuakin joskus. Vielä pahempi.

Kirjan lukemisen jälkeen rupesin lukemaan miun vanhoja Tinder-keskusteluja. Ja siis ei jumaliste miten hauska mie oon. Ite tykkäsin kovasti. En kylläkään oo kauheen monille treffeille päässy, et ei oo vissii jutut ihan kauheen hyvin uponnu vastapeluREIHIN. Huom. Monikko. Kyllä, heitä on useita. En lähe tän enempää kehuskelemaan.

No siis kävin mie kerran yhen iha kivan kans mäkkärin drive in-mahdollisuutta hyödyntämässä. Tilasin nugetteja, tottakai, koska tipun kynnet best. Nugettipussi tyhjeni. Jep pussi. Ajattelin tehdä vaikutuksen tilaamalla ihan vaan vähän ruokaa, etten vaikuta miltään rohmulta. Koska sitä mie en missään nimessä ole. En vaikka kävin tänään syömässä grillillä superhampparin ja sitten illalla vielä mäkkärissä.

Toki mutustin nuo neljä silmäkorvakarva-yhdistelmää niin hitaasti, ku ikinä pystyin. Ja sit mie en vaa suostunu lähtee sen pojan autosta pois. Niinku normaalisti ihmiset toimii. Raukalla loppu akku puhelimesta ja se kaahas paniikki päällä ympäri Lappeenrantaa kylmähiki otsalla valuen, Emu etupenkillä kikattaen. Meil oli niin kivaa.

Ei tullu rakkaustarinaa siitä, mut uskokaa tai älkää, tarina kuitenki. Ja aika hauska vieläpä. Onneks otin vaan neljä niitä nugetteja. Sillee ihan okei, et joku henkisesti heikompi tapaus ois voinu ton ensikohtaamisen jälkeen helposti joutua suljetulle.

Niiden miun älyttömän hyvien keskustelujen lisäks tätä paskaa päivää on parantanu miun ihanat Valtakadun Veljet ja sit yks K.K. myös. Tää päivä ois äkkiä pitäny nukkua helvettiin, niinku yks filosofin viittaa harteillaan uljaasti kantava henkilö asian ilmaisee, mut miepä en saanu unta. Eli perjantai on perseestä, niinku jotkut saatto jo ennestään tietää.

Kaiken aamusen säätämisen (mm. istuin 150km autossa täysin turhaan), jälkeen sain koululla parkkisakot. Okei mietin, kun olin kivunnu (hissillä) kolmanteen kerrokseen, et perkele kiekko jäi laittamatta, mut en jaksanu mennä korjaamaan asiaa. Olinki jo jonku aikaa tuskaillu, et mitä annan iskälle joululahjaks. Ei tarttee tuskailla enää. Ongelmanratkasu on ollu aina jotenki se miun ihan tosi vahva puoli. EmuEmuEmu!

 

Psykoosit tulille,

Emmi Karoliina