Terminaali 2

”I can’t tell where the journey will end, but I know where to start”

Tuo pätkä Aviciin Wake me up –kappaleesta soppii tähän hetkeen todella hyvin.

Uskokaa tai älkää, tääl mie oon turvatarkastuksen läpäisseenä Helsinki-Vantaalla. Oli varmaan ne turvallisuusportit epäkunnossa.

Aina tuntuu syylliseltä, kun kävelee tollasista paikoista läpi. Varmana naama näytti just siltä, että seuraavaks aijon ampua alas koko universumin.

Itseasiassa istun jo ihan täällä portilla valmiina hyökkäämään tonne koneeseen heti, kun lupa on myönnetty.

Miun lento lähtee 17.30 (tai siis lähti, laitan tän postauksen julkasuun vasta illalla) ja Bangkokissa on määrä olla 07.15 paikallista aikaa. Nii siis sen lennon olis pitäny lähtee tuollon, mut niin vaan on siirretty lähtöaika kello kahdeksaantoista.

Vähän jännittää, että mitä sen liki kymmenen tunnin lennon jälkeen tapahtuu, koska äskeisen yhdistetyn bussi- ja junamatkan jälkeen oli pistettävä tanssiks liukuportaissa. Se paikallaan oleminen on vaan jumaliste rankkaa.

Kiva juosta siellä viisvuotiaiden kanssa kilpaa, ku on joutunu istumaan niin kauan aloillaan. Se vaihto siellä Bangkokissa vähän jännittää, mut LeviLove ties kertoa, että selviin siitä kyllä.

Toivotaan, että Finnair toimittaa laukun oikeeseen paikkaan ja miut myös.

Muiskis,

Emu