Toinen ikinä

Nyt on kuulkaa tapahtunu aivan hirvittävä määrä kaikenlaista jännittävää. Ensinnäki tipuin pari viikkoa takaperin hevosen selästä ja sitte toinen paljon siistimpi juttu on tää uus blogikuvio. No joo siinä ne tapahtumat oikeestaan olikin. Mutta onhan tuossakin jo ihan kohtuullinen määrä prosessoitavaa tietoa. Nohevimmat saatto huomatakin, että blogi on muuttunut ja muuttanut.

Eli uudet tuulet puhaltaa, koska kyllähän tossa bloggerin puolella kerettiin lähes leipiintymään tähän hommaan. Viis kuukautta ja kymmenen postausta, huhhuh. Kyllä siinä koettiin hetkittäin sellasta luomisen tuskaa, että ihan hyvin olis voinu esim. Eino Leino jäädä toiseks. Helposti. Oli siis jo korkea aika ns. Avata uusi sivu tässä miun blogielämässä ja siirtyä tänne StarBoxin puolelle. Kiitos kutsusta vielä kerran, oon tästä tosi innoissani!

Tätä siirtymistä ruvettiin itseasiassa virittelemään jo kesällä, mutta päästiin yhteisymmärrykseen sopimuksesta vasta muutaman kuukauden aktiivisten neuvottelujen jälkeen. Oon nimittäin tässä elämäni varrella oppinu, että sopimusneuvottelut on sellanen asia, jossa ei kannata kamalasti joustaa, mieluiten ei ollenkaan. Vaikka ei juurikaan olis edes mitään erimielisyyksiä, ni jousteta ei. Ettei vaan päästä molempia osapuolia miellyttävään tulokseen ja saada sitä kautta asioita etenemään.

Okei, oikeesti nautittiin kesästä, vaikka se vähän surkee olikin, ja jätettiin tämmöset virallisuudet, kuten just sopparin allekirjottaminen, tänne syksylle ihan suosiolla. Ja tässä sitä nyt ollaan, valmiina kun partiopoika. Tai tyttö. Tai henkilö. Valmiina ku partiohenkilö. Pyykkihenkilö. Lumihenkilö. ”Kesäisin meillä Suomessa henkilösmyrsky voi aiheuttaa mittavia vahinkoja.” Voi perkele. Miulla on tässä lähiaikoina hiipiny mieleen ajatus, että eikö ole mitään oikeita asioita mietittävänä näillä ihmishenkilöillä?

Sellanen avautuminen heti siihen kärkeen, ettei vahingossakaan jää kenellekään epäselväks, että millanen tämä miun blogi on. No omasta mielestä ainaki hauska x 241 ja myös aika hyvä. Ei tosiaan kannata näitä miun juttuja ihan suoraan sieluun ottaa, mutta oikein kiva jos herättää jonkin sortin mielipidettä ja keskustelua tietysti myös!

Tää alotus on nyt vähän tämmönen hankala ja kömpelö, koska ikään ku alotan bloggaamisen alusta tänne tähtilaatikkoon siirtyessäni, mut sitte en kuitenkaan, koska olenhan mie jo kuitenkin kirjottanu ne aiemminkin mainitut huikeat kymmenen postausta. Että ihan varma en sillee oo, mitä tähän kannattais kirjottaa. 

Vanhat postaukset on yhä luettavissa, eli myös uudet lukijat, joita odotan saavani sankoin joukoin, saa kokea nuo verbaaliset iloittelut, jos niin haluavat. Että tervetuloa vaan, uudet, sekä vanhat, tutut ja tuntemattomat. Tämä blogi on Elämäni Emminä ja miun nimi on Tarja. No ei, oikeesti mie oon Emmi. Hauska tyttö.

Kirjotan varmaankin piakkoin uudestaan jostain ihan oikeesta aiheesta, esimerkiks feminismi olis sellanen melko kutkuttava, mihin tekis mieli tarttua, vaikka se ei varmasti koko yhteiskuntaa miellytäkään. Mutta sepä ei haittaa minuu ollenkaan. Pysykää siis kuulolla, lisää on tulossa. 

-Terveisin Emu