Tunnetilojen tuuliviiri

Moooi.

On ollu hiljasta. Mie en oikein ole osannut kirjottaa nyt mitään enkä mitenkään tai silleesti. On ollu kaikki ajatukset ihan mullin mallin ja sitten alko se uusi työkin ja voi hyvänen aika mie oon ollu väsyny aina töiden jälkeen.

SE MIES TULEE MIUN LUOKSE ENSI VIIKOLLA. Niinpä. Aika jännää.

Sinä tarjosit salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän. Niin on nätti kappale, nyt vaan pitää toivoa, että tietää olla tarjoamatta salmiakkia, koska mie en tykkää mustista karkeista yhtään. Sitten muihin aiheisiin.

Ehkä sittenkin vähän tästä miesaiheesta vielä. Luulen nimittäin, ettei miun kaverit enää jaksa kuunnella asiasta ainuttakaan lausetta, tai edes puolikasta, ni kirjotan tänne. En oikeesti millään jaksais uusia kavereita hommata, kun on nuo entiset muuten ihan toimivia kuitenkin.

Mie oon tietysti ollu ihan kauheen innoissani siitä, että hää tulee miun luo tänne ihanaan Etelä-Karjalaan. Toisaalta oon myös muutaman kerran meinannu poistaa kaikki somet ja vaihtaa numeroa, nimeä sekä tietysti sukupuolta, ettei menis överiks. Eli ihan tyypillisen tasasilla ja rennoilla fiiliksillä tässä odottelen ensi viikkoa.

Elämäni pisimmät viikot ovat nämä pari viikkoa, kun oottelen hänen saapuvan satuprinssin lailla. En tossa odottamisessa ole ikinä varsinaisesti päässy loistamaan. Ei se haittaa yhtään.

Ens viikolla mietin erittäin suurella todennäköisyydellä, että voi helvetin helvetti, miten aika meni nyt kuitenkin vähän turhan nopeesti ja miten tästä nyt sitten voi paeta enää yhtään mitenkään tai mihinkään, kun mies seisoo keskellä miun kahdenkymmenenkolmen neliön yksiötä.

Että jos tuossa ens viikon lopulla näkyy Valtakatua pitkin matalana hiippaileva hahmo, ni se oon mie kipittämässä Levilovea karkuun kauheella kiireellä. Eikä muuten olis ensimmäinen kerta kyseisen kadun historiassa tämmönen tapahtumaketju Leviloven ja maalaismuijan välillä.

Tän lisäks oon miettiny paljon miun lakanoita, jotka on olleet kuivumassa semmosen viitisen viikkoa nyt, mutta en mie niitä vielä aijo hakea pois sieltä. Ei jotenki tunnu oikeelta. Tai jotain. Äsken söin neljä munkkia ja olivat hyviä kyllä.

Muuten oon sählänny semmoseen tavallisen tasaseen tahtiin, mutta palataanpa siihen esimerkiksi huomenna, jos onni oikein potkasee.

Paniikkia ja pannukakkuja,

Emmi Karoliina