Unicorns are real

Joo eli siis mitä muuta kuuluu paljon puhuttavan LeviLoven lisäksi? Ainakin ne edellisessä postauksessa mainitsemani viidettä viikkoa kuivaushuoneessa roikkuvat lakanat.

Ja hyvin roikkuvat yhäti. Paitsi on kuulemma olemassa sellanen optio, että ne olis viikattu sinne penkille nätisti odottamaan. Voi kun oliskin. Kyllä hymyilisin ja rajusti.

Aina jättäisin jatkossa pyykit sinne roikkumaan, ni sitten ne vois käydä sieltä penkiltä hakemassa ja kantaa kotiin nätissä nipussa. Koska tämänhetkinen tilanne on se, että en totisesti, enkä myöskään hymyillen viikkaa pyykkejä. Hyi minua.

Äiti sano ettei kukaan mies tämmöstä sekasotkua kattele. En tiijä tarkottiko hää vaan miun elämäntyyliä vai myös minuu itteeni. Enkä tosiaan aijo ottaa tästä asiasta selvää. Tieto lisää tuskaa jne.

Tästä kuivatusideasta oikein intoutuneena melkein jopa harkitsen laittavani sinne pyykkinarulle sydämenmuotoisen lapun, että jos ne lakanat samoilla lämpimillä menis mankelin läpi, ni tykkäisin kyllä erityisen hyvää. Kotiinkuljetus se vasta hieno homma oliskin. Melkein ku olis äitikarhun hoivissa. Ai että.

Oikeestaan tykkäsisin kamalan kovasti jos ne pyykit haettais ihan kotiovelta asti ja saatettais koneen kautta sinne kuivaushuoneeseen jonkun muun ku miun toimesta. Hirveen työlästä koko pyykkirumba. Viis viikkoa ja vieläkään ei ole lakanat kotona. Kotiäidit, tunnen tuskanne.

Sitte tajusin yks päivä myöskin semmosen asian, etten oikeestaan tykkää kissoista. Paitsi semmosista tosi isoista ja rennoista. Tää järkytti miun maailmaa ihan olan takaa, koska oon aina ennen luullu tykkääväni niistä. Mut ei kaikista tarttee tykätä.

Viime viikonloppuna olin miun kaverilla viettämässä hyvää aikaa. Eli tehtiin savitöitä. Tietenkin. Ensin tein yksisarvisen, tai yritin. Aika nopeesti meni hermot ku ei se sitten oikein onnistunut toivotulla tavalla. Totuuden nimissä se perkele muistutti enemmän yhtä sukupuuttoon kuollutta hirmuliskoa, ku nättiä ja erittäin elinvoimaista yksisarvista.

Harmitti vähän, mut en lannistunu yhtään. Näppärästi, ellen jopa tottunein sormin muovailin siitä savesta semmosen no, pillun.

Mie meen joku päivä maalaamaan sen ja sitten laitan siihen taakse magneetin. Mikäs siitä sitten tuleekaan? No pillumagneetti hitto vie. Oon taputtanu tälle idealle itekseni melkein jopa hävettävän paljon. Mut vaan melkein. 

Tässä on ihan ehottomasti ihan liikeidean tasonen innovaatio kyseessä. Rupeen käsityöläiseksi aivan varmasti. Itseoppinut muotoilija Emmi Karoliina Suikkanen. 

Ei miulla nyt sitten muuta ollukaan. Tai ainakaan en muista, että olis ollu. Eli erittäin suurella todennäköisyydellä jotain jäi kertomatta.

Kivaa viikonloppua melkein kaikille, tehkää savitöitä ja olkaa onnellisia.

Xoxo

Emmi Girl