Viimeiset terveiset Leviltä.

Niinpä. Huomenna tähän aikaan istun junassa matkalla etelään. Ihan en vielä haluais päättää tätä miun pohjosen kiertuetta, mutta ei auta, maanantaina on alotettava työt. Tämmöset asiat ne ovat just niitä, jotka häiritsevät valtavasti tätä miun elämistä. Työt ja pyykinpeseminen.

Oikeesti on jotenkin nyt yllättävän hiljanen fiilis. Harmittaahan tuo, kun jää hyvät treffit kesken. On nämä tietysti jo ihan hyvän tovin kestäneetkin, että kai se on jo aiheellista käydä kotona. Ainakin kääntymässä.

Tää oli ehdottomasti itsekkäin temppu ikinä, koska tosiaan äitikarhu (sydän) ajeli itekseen meijän lomalta kotiin, kun tytär (mie) ilmotti, ettei nyt sitten aijo lähteä vielä. Samalla tää oli myös paras päätös, jonka mie olen ihan hetkeen tehnyt.

Tajusin viikossa hirvittävän paljon asioita itestäni, mikä on hyvä, koska miehän oon ollu koko elämäni (Emminä) ihan hukassa sen suhteen, että mikä olen ja mitä haluan tehdä.

En sano, että tässä minkään sortin valaistumista on tapahtunut, koska se olis ihan liikaa ja kuulostais vähän idiootilta miun mielestä, mutta oon taas vähän varmempi siitä mihin suuntaan kulkea. Tai ennemminkin mihin en halua mennä.

Ja on kuulkaa hyvä, että ihminen oppii itsestään asioita. Jos viiskymppisenä tajuais edes puolet, niin olis kiva. Onneks miulla on 25 vuotta aikaa selvittää, että mimmonen tyyppi on Emmi Suikkanen.

Joidenkin mielestä kai ihan ok, koska kaikista epäilyistä huolimatta en ole nukkunut täällä öitäni kuusen alla, vaan ihan on ollu katto pään päällä. Kiitti siitä. Sydän.

On huisia, miten siisteihin tyyppeihin voi törmätä (Tinderissä) ja millasia seikkailuja elämä tarjoaa, kun ihan vähän uskaltaa irrottaa. Kaikkien ei tarvitse haluta seikkailla. Joku haluaa omakotitalon, puutarhan ja kolme lasta. Joku jotain muuta.

Tärkeintä olis, että jokainen eläis elämäänsä niin, että on maksimaalisen onnellinen. Ilman, että kukaan toinen on kertomassa kuinka kuuluu olla ja mennä. Koska ei sitä elämää sillon elä yhtään itselleen ja siitä koituu harmia viimeistään kiikkustuolissa, kun muut kertovat silmät tuikkien ja tekarit kolisten omia kokemuksiaan.

Niin tämmösiä ajatuksia täältä tunturista. Uskon aika kovasti, että tää reissu sai aikaan hyviä juttuja miussa, mutta älkää oottako liikoja, oon ihan yhtä rauhaton ja ärsyttävä kuin ennenkin.

 

Olkaa onnellisia,

Emu