HOME IS WHERE YOUR HEART BELONGS TO



Viime aikoina on taas tehty isoja päätöksiä. Tai en oikeestaan tiedä niinkään isoja, mutta mulle merkittäviä. Jos muistat postauksen, jossa kerroin jättäneeni baletin intensiivisen harjoittelun "tauolle/kesken" tämä liittyy siihen. Tanssin siis neljä viikkoa muita lajeja, jotka olivat aivan ihania, kuten esimerkiksi vogue, johon ihastuin suunnattomasti. Ja jazzkin oli ihanaa. Mutta. Ongelma on tai oli siinä, että jokainen hemmetin liike muistutti minua baletista. Aluksi ihan vähän, viikkojen kuluessa enemmän. Aloin ikävöimään balettia ja en voinut välttyä ajatukselta, että saatoin valita väärin. Ikävä ja surullinen tunne kasvoi kasvamistaan, kunnes yksi yö heräsin aivan järkyttävään ikävään balettia kohtaan. En saanut muutamaan tuntiin unta ja sen yön jälkeen en muuta ajatellutkaan kuin balettia. Tiesin, etten voi valita molempia tanssilajeja, eli joko jatkan kehitysryhmä touhujani tai keskityn kokonaan balettiin. Olen muutenkin huono tekemään päätöksiä ja varsinkin kun vastakkain on kaksi asiaa, joissa ei kummassakaan ole mitään vikaa.
Vatkasin asiaa kaksi viikkoa, kunnes tulin tulokseen palata takaisin kotiin. Eli siis balettiin. Olin ikävöinyt sitä niin käsittämättömän paljon ja elämä oli tuntunut tyhjältä ilman sitä. Ikään kuin olisin vetänyt maton omien jalkojeni alta. Ei siinä sitten muuta kun Helsinkiin hakemaan balettipukua ja -tossuja. Ja heti maanantaina balettitunnille. Ja voin sanoa, että se tunne, kun astuin balettisaliin neljän viikon  tauon ja mielettömän ikävän jälkeen oli sanoin kuvailematon. Kun pääsin vakio tankopaikalleni, puristin tankoa ja ajattelin, etten lähde täältä enää koskaan.
Balettia takana siis viikon verran ja ensi viikolla taas. Tuntuu kuin sydän olisi taas paikoillaan ja elämä menee eteenpäin. Tätä tunnetta olen kaivannut niin pitkään. Niin pitkään!
Neljä viikkoa ilman balettia oli ikuisuus. Mutta en silti ajattele aiempaa valintaani virheenä. Se oli asia, joka piti käydä kokeilemassa, ennen kun taas muistaa mitä rakastaa kaikkein eniten.
Stars can't shine without darkness.