ONNELLINEN ELÄMÄ?

Mietin todella paljon, ennen kuin julkaisin tän postauksen. En oikeastaan koskaan kirjoita tänne mistään kovin henkilökohtaisesta tai "syvemmistä" mielipiteistäni. Olen halunnut kirjoittaa tästä aiheesta jo todella kauan, mutta en oo vaan tehnyt sitä. Toivoisin, että kommentoisitte, mitä mieltä te olette. Ja saa totta kai olla myös eri mieltä.
Olen aina miettinyt, mitä on onnellinen elämä tai elämän täydellisyys. Viime aikoina ainakin se "täydellisyys" on tuntunut olevan juuri se juttu, jota tavoitellaan. Se, että on itse täydellinen, oma imago on täydellinen, vaikuttaa ja näyttää täydelliselle ja oma koti ja vaatekaappi, sekä "viikko-ohjelma" ovat täydellisiä. Heti, kun joku kertoo, että treenaa kuusi päivää viikossa ja itse sattuukin käymään salilla "vaan" pari kertaa ja soittamaan lisäksi jotakin soitinta, pitääkin alkaa ahtamaan viikkoon vielä pari treenituntia lisää. Näin vaikuttaa aktiiviselle, tärkeälle ja fiksummalle ihmiselle.
Esimerkkini oli aika kärjistetty, mutta minusta on alkanut tuntumaan, että itseään ei kuunnella kovinkaan paljon. Enemmän merkitsee se, mitä muut tekevät ja mikä on trendikästä, kuin se, mitä itse tekee ja mistä oikeasti tulee onnelliseksi.

Treenaaminen on noussut suureen suosioon, joka on hyvä, sillä itsestä on tärkeää pitää huolta. Mutta samalla miettii, ahdistuvatko ihmiset, jotka eivät pidä urheilusta niin paljon, tai minkä takia ihmiset treenaavat. Treenaamisessa ei ole mitään vikaa tai muuta, mutta samalla huolestuttaa, millaisia ulkonäköpaineita ihmisille (etenkin nuorille) tulee. Yleinen käsitys hyvännäköisestä naisesta on joko Victoria´s Secret malli, Barbie-nukke tai todella lihaksikas nainen. We Heart It on täynnä kuvia silikoneista ja sixpackeista. En väitä, etteivätkö mallit tai lihaksikkaat ihmiset olisivat kauniita, mutta käsitys "normaalista" ei ole realistinen. Eikä mielestäni normaalia ole olemassakaan, mutta miksi tuskailla sen eteen, näyttääkö samalta kuin jossain motivaatiokuvassa oleva heppu vai ei. Kukaan ei ikinä voi näyttää identtiseltä kenenkään kanssa, ja geenit määräävät jonkin verran ruumiinrakennetta.
Minusta ihmistä, joka on "normaali painoinen tai kokoinen" ei voi määrittää millään käyrillä tai kuvilla. Jos on terve ja pitää itsestään huolta on ehkä se "normaali." Totta kai huomattava ylipaino on vaaraksi, mutta pieni pyöreys ei ole sama kuin läski. Tai hoikkarakenteinen ihminen ei ole yhtä kuin anorektikko. Sitäkin kuulee nykyään valitettavan paljon. On yhtä väärin haukkua hieman rotevampaa ihmistä läskiksi kuin hieman hoikkarakenteisempaa ihmistä anorektikoiksi. On huomattavasti tärkeämpää keskittyä omaan terveyteen ja hyvinvointiin, kuin toisen ihmisen ulkonäköön.
Mistä se onnellinen elämä sitten tulee? Itse olen onnellinen kun saan tehdä sitä mitä rakastan, saan päättää omista asioistani, saan olla minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja käyttää aikaani johonkin, mistä tulen iloiseksi. Olen vuosien varrella huomannut, ettei kannata yrittää tehdä jotain vain siksi, että vaikuttaisi paremmalle tai olisi samanlainen kuin joku muu.
Omat intohimoni ovat lapsesta asti olleet liikunta ja ruoanlaitto. Tykkään myös ottaa valokuvia ja rentoudun jos esimerkiksi laitan ruokaa tai leivon, katson tabletilta jotain ohjelmaa, lenkkeilen, lakkaan kynsiä tai luen jotain hyvää kirjaa. Rakastan auringonpaistetta, terveyttä, juhlia ja ulkoilua. Minulle on tärkeää pysyä terveenä ja voida hyvin.
Olen miettinyt viikkojani ja vapaa-aikaani sen suhteen, miten olen mahdollisimman onnellinen. Haluan liikkua, jotta voin hyvin ja tahdon myös hieman vapaa-aikaa, jotta minulla on aikaa tehdä sitä, mikä milloinkin on tärkeää, ilman, että tulee liikaa stressiä. Haluan yrittää elää sellaisen elämän, että voin joku päivä olla tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaan elämässäni.
Mistä sinä tulet onnelliseksi tai tykkäät? Millaisen viikon voit lopettaa toteamalla, että tämä oli hyvä viikko myös kaikkine huonompine hetkineen, mutta kuitenkin tein kaikkea sitä, mistä tulin iloiseksi? Koska voit ajatella, että nyt teen juuri sitä, mitä haluan ihan itseni takia? En siksi, että miellytän jotakuta tai yritän olla jotain muuta kuin olen.
Toivon, että tämä ehkä auttoi jotain pohtimaan omia asioitaan ja toivon, että myös ymmärsit viestini. :) Mun mielestä kukaan ei koskaan ikinä voi olla täydellinen, eikä tarvitsekaan. Ja tärkeintä on se, että viihtyy itse omassa elämässään ja tekee asioita, joista tulee onnelliseksi. Itsensä kanssa tämän elämän tulee kuitenkin elämään, ja se elämä ei ole niin pitkä, että sitä kannattaa tuhlata ulkonäöstä, imagosta tai muusta turhemmasta murehtimiseen. Jos on itse onnellinen, on juuri tarpeeksi täydellinen. Ei tarvitse, eikä kannata esittää yhtään mitään muuta kuin on. Koska onnellisuudesta voi nauttia vasta sitten, kun oppii tuntemaan itsensä ja hyväksymään itsensä. Kaikissa meissä ihmisissä on ripaus sitä täydellisyyttä, kun sen vain oppii ihan itse löytämään. Kaikessa ei voi, eikä tarvitse olla hyvä, ja kaikissa meissä on hurjan paljon heikkoja puolia. Mutta myös todella paljon loistavia juttuja.
Mikä asia tai mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?
Ja kiitos, jos jaksoit lukea tämän koko jutun. :-) Laitoin tähän postaukseen kuvia sellaisista hetkistä, joissa olen ollut onnellinen. Toivottavasti se välittyy :-).
Ihanaa viikonloppua!