TERVEISET AURINGOSTA!

Koskaan ei kyllä tiedä, mistä itsensä löytää parin kuukauden tai edes muutaman viikon päästä. Minä löysin itseni loikoilemassa Sidessä, Turkissa, auringon alla. Aurinko poltteli varpaitani ja ilmassa tuoksui suola. Muut turistit juttelivat kukin omilla kielillään, lapset nauroivat, Fanta maistui erityisen hyvälle, ja oli muutenkin niin hyvä olla.
Lähdimme äitini ja sisarusteni kanssa viikoksi rantalomalle Turkkiin. Varasimme matkan muutama viikko sitten, ja pian laskeuduimmekin Antalyan lentokentälle, ja lämpötilat nousivat neljänkymmenen asteen paremmalle puolelle.
Olen luullut, että olen kaupunkilomailija-tyyppiä, mutta olin aivan väärässä. Loikoilin viikon auringossa, melkein nukahdin auringon alle ja uin ihan joka päivä. Lisäksi söin aivan loistavia pannukakkuja joka ikinen aamu, ja ihanaa jäätelöä joka ikinen iltapäivä. Tutustuimme myös uusiin ihmisiin ja kiertelimme kaunista Sideä.
Mutta mitä auringossa loikoiluun tulee, en kyllästynyt siihen, tai koskaan miettinyt, että "onpa tylsää, saisinpa jotain tekemistä." Minulta itseasiassa loppui viikko aivan kesken. Olisin todella halunnut jäädä vielä toiseksi viikoksi makoilemaan auringon lämpöön!
Tämä oli ensimmäinen rantalomani, ja otin siitä kaiken irti. Oli niin ihanaa nauttia kuumuudesta, uida meren aalloissa ja kellua uima-altaalla, antaa ajatusten virrata vapaasti. Ja sain yllättävänkin viisaita ajatuksia. Varmaan lomalla ajattelee viisaammin, kuuntelee enemmän itseään ja huomaa sellaisia asioita elämässään, jotka kaipaavat pientä korjausta.
Olen aina halunnut nähdä palmuja, ja rakastuin niihin. Ne symboloivat itselleni nykyään vapautta, onnellisuutta ja tilaa hengittää. Rakastan niitä. Rakastuin myös Välimereen, sen aaltoihin ja lämpöön. Kirkkaaseen veteen ja suolaisuuteen.
Viikon aikana turkkilainen kulttuuri tuli tutummaksi, antiikin aikaiset rauniot elävämmiksi, ja tajusin paljon asioita itsestäni ja omasta elämästäni.Tuntui, että asioihin alkaa hiljalleen tippua vastauksia ja ratkaisuja. Lisää pohdintoja saatte lukea myöhemmin.
Mutta yhden asian kerron nyt: Turkki ei aiemmin kuulunut itselläni tai oikeastaan muulla perheellänikään niihin "must travel" -paikkoihin. Ehkä kuullut kokemukset, todella erilainen meno tai Suomen jotkut sotkuiset kebab-ravintolat olivat antaneet väärän kuvan. Mutta me kaikki rakastuimme Sideen, ja turkkilainen kulttuuri on mielestäni aika ihana. Rakastuin Turkkiin, ja haluan nähdä ja kokea lisää.
Jos koskaan matkustat jonnekin, josta olet epäileväinen, tai kuullut/lukenut/yms. huonoja kokemuksia tai sinulla on ennakkoluuloja jostakin, heitä ne pois! Kannattaa lähteä aina avoimin mielin matkaan, ja nähdä, kuinka kauniita ja upeita paikkoja maailma kätkee sisälleen. Koska kauneimmat paikat voivat löytyä juuri sieltä, mistä vähiten odottaa. ❤️