WHAT IF...

Heippa ja ihanaa olla taas täällä! Nyt olisi varmasti syytä vastata yhteen kysymykseen, sitten kahden kuukauden ja yhden päivän: Missä olen ollut?

No, kuulkaas. Olen ollut ihanien ja tärkeiden ihmisten kanssa ja lukenut ylioppilaskokeisiin. Viime viikot ovat kuluneet poikaystäväni kanssa katsoen Netflixin jouluelokuvia. Ja olen paketoinut jo neljä joululahjaa. Ja yleisestikin odottanut joulua ja käynyt Lushilla noin tuhat kertaa uudelleen ja uudelleen. Aktiivisuuteni somessa on painottunut lähinnä Instagramin puolelle.

Siinä samassa mielessäni on ollut ajatus, että jotakin puuttuu. Ja se on bloggaaminen. Olen aivan innoissani taas kirjoittamassa ja ideoimassa uusia juttuja. Luulen, että reilun kahden, pian kolmen vuoden kirjoittamisen jälkeen pieni breikki teki hyvää. Joskus tarvitsee hieman lomaa ajatuksille niistä tärkeimmistäkin asioista, jotta voi taas palata rikkaampien ja kirkkaampien ajatuksien kanssa kehiin. ❤️

Mielessäni on koko lokakuun ja alkavan marraskuun ajan pyörinyt hassuja mitä jos -ajatuksia. Poimintoja: Mitä jos alkaisin vain joka aamu syömään pancakeja aamupalaksi, kuten Turkissa / kokeilisin jotain ihan uutta urheilulajia / tai miksen samantien jotakin uutta luovaa ja taiteellista / siivoaisin kynsilakkojani (älä lue jos et kestä: niitä on noin 60 pulloa), lukisin KonMaria ja ostaisin uuden hajuveden / opettelisin neulomaan villasukkia nopeasti, soittamaan pianoa ja lainaisin kirjastosta todella monta englanninkielistä kirjaa kerralla / ottaisin oravan lemmikiksi (tai ne kaikki❤️) / menisin extempore johonkin kulttuuritapahtumaan, kokeilisin pitkästä aikaa leipoa jotain vaikeaa ja uutta sekä ihmeellistä. Tai oikeastaan, mitä jos vain koristelisin huoneeni jo joulua varten ja odottaisin Tammikuussa alkavaa Sykkeen uutta tuotantokautta (tarkemmin ottaen: mulla on ikävä Max Hansonin näkemyksiä asioihin ja Petteri Holopaisen kommentteja). Ei. En ihan vielä. Odotan ihan liikaa joulua miettiäkseni tammikuuta.

Syksy oli todella vilkas ja olen sen takia ihan superinnoissani, että lunta sataa koko ajan! Lumi tuo luontoon lempivärini valkoisen ja vie synkkyyden pois. Syksy on mielestäni kiva vuodenaika, mutta se on kiva vain hetken. Minusta on parasta, että heti lokakuun vaihtuessa marraskuuksi taivaalta alkoi tippua hiutaleita. Talvisin on jotenkin kirkkaammat ja rauhallisemmat ajatukset kuin syksyllä ja pystyy kunnolla miettimään omaa elämää. Ja se vasta onkin mielenkiintoista, heh.

Ihanaa ja lumista alkanutta marraskuuta, palataan pian! ❤️