Avajaisensi-illan tunnelmia esiripun molemmilta puolilta

Nyt se on sitten korkattu:Teatteri Imatran uuden teatteritalon näyttämö! Avajaisensi-iltaa vietettiin juhlallisin, mutta rennoin menoin perjantaina 10.2. Turhaa pönötystä ei todellakaan ollut ilmassa, aivan niin kuin kaupunginjohtaja Pertti Lintunen avajaispuheessaan toivoi.

Avajaisensi-illan virallinen osuus finaalissa eli kaupunginjohtaja Pertti Lintunen ja teatterinjohtaja Timo Rissanen avustamassa ministeri Sanni Grahn-Laasosta nauhan leikkaamisessa. (Kuva:Teatteri Imatra)

Kaikki sujui lähes täydestä katsomosta päin nähtynä erinomaisen hyvin. Alkuviikosta riesana olleet näyttämön sähkötekniset ongelmatkin oli onnistuttu ratkaisemaan. Viimeisiä valmisteluja oli tehty Timo Rissasen mukaan iltamyöhään ja välillä jopa yötä myöten.

Lähes täysi katsomollinen kutsuvieraita valmiina näkemään, kun satavuotias karkaa ikkunasta ja katoaa. (Kuva:Teatteri Imatra)

Tyytyväistä hyrinää kuului lämpiössä sekä väliajalla että esityksen jälkeen. Esimerkiksi ”hallitseva” Imatran Inkeri Katri Lätt oli kovasti iloinen siitä, että esityksestä löytyi syvyyttä vaikka se komedia olikin. Erityisesti Katria ihastutti virolaisen Karmo Menden lavastus, jollaista ei ole aiemmin ollut mahdollista toteuttaa.

"Hallitseva" Imatran inkeri Katri Lätt oli mukana avajaisensi-illassa seuranaan tyttärensä Tsinar. (Kuva:Teatteri Imatra)

Karmo Menden lavasteet ja teatterin uusi tekniikka mahdollistivat muun muassa sen, että Sonja –norsu nähtiin lavalla videosuunnittelija Ville Virtasen ja äänisuunnittelija Keijo ”Keku” Miettisen yhteistyön tuloksena. Kaupunginjohtaja Pertti Lintunen aprikoi avajaispuheessaan kuka Sonjaa mahtaisi esittää. No ei kukaan! Sonja oli oma, ainutlaatuinen itsensä.

​​Sonja -norsu nähtiin näyttämöllä video- ja äänitekniikan avulla toteutettuna, kiitos Karmo Menden lavasteiden. Imatran kirjaston edestä löytyy kuvan jääveistos. Esittääkö veistos Sonjaa vai Amandan Sonjalle lupaamaa sumatralaista poikaystävää? (Kuva:Marjatta Lahti) ​ ​

Näyttämöllä nähtiin muuten toinenkin eläin - livenä. Kaunottaren koiran Busterin roolissa debyyttinsä teki Keijo "Keku" Miettisen perheen koira Pyry, 11 v.

Tuleva Buster tässä kuvattuna kampaamon tiloissa. Arvelen Kekun jännittäneen Pyryä enemmän teatteridebyyttiä. (Kuva:Eturivin tähti)

Mutta miten näyttelijät valmistautuivat uuden talon ensimmäiseen ensi-iltaan? Tehtiinkö kenties jotain taikojakin onnistumisen varmistamiseksi? Tätä kyselin Hanna Kaskelalta, Kari Kinnarilta ja Heikki Pöyhiältä.

Avajaisensi-iltanäytelmää oli harjoiteltu marraskuulta lähtien tavanomaiseen tapaan – ellei jopa tavanomaista enemmän. Ensi-iltaa lähestyttäessä jännitystä oli ilman muuta ilmassa. Sen aistin käydessäni viimeisimmän kerran katsomassa harjoituksia. Silloin ensi-iltaan oli aikaa enää vain muutama päivä.

Jokainen näyttelijä kokee asiat yksilöllisesti ja hankkiutuu eroon ylimääräisistä jännityksistä omaan tapaansa. Kari Kinnari valottaa asiaa omalta osaltaan näin:

Ensi-iltarutiinejani on minulla ennen muuta tavallinen elämä. Se viitoittaa minut mukavaan ja rauhalliseen mielentilaan, joka parhaimmillaan jatkuu myös esityksessä, jolloin eläminen jatkuu myös näyttämöllä. Olen pyrkinyt välttämään siis touhottamista ja kiirettä. Lenkillä käynti on miellyttävä tapa johon pyrin enskaripäivänä myös ja erityisesti.

 

Kari Kinnarin Facebook postaus perjantaina 10.2.: Kiitos onnitteluista! Iltapäivän kaduilta kohti ensi-iltaa. 😊 Tackar för gratulationerna! På spåren åt premiären i kväll. Eli ladulta haettiin vauhtia avajaisensi-iltaan. (Kuva:Kari Kinnari)
​Ja hienosti sujuivat kaikki neljä roolia. Kuvassa Kari Kinnari Herbert Einsteinin roolissa Allan Karlssonia esittävän Lasse Karkjärven kanssa. (Kuva:Teatteri Imatra) ​

Hanna Kaskela ei ole taikauskoinen, vaikka onkin kohdannut teatterin kummituksen. Viimeisin kohtaaminen - tai niin Hanna ainakin luuli - tapahtui muutamaa päivää ennen avajaisensi-iltaa. Hanna oli keskittymässä henkilökunnan lämpiössä Äiti Karlssonin rooliin astuakseen hetken päästä näyttämölle valmistavassa harjoituksessa. Joku koputti ikkunaan. Eipä Hanna avannut ovea Eturivin tähdelle, joka saapui myöhässä harjoituksia seuraamaan. Luuli teatterin kummitukseksi!

Hanna ei siis tee mitään taikoja ennen ensi-iltaa, mutta saa ensi-iltasupistuksia. Kertokoon Hanna itse mistä oikein on kyse ja mitä muita oireita tuleva ensi-ilta saa aikaan,

Mulla ei ole rutiineja, joita tahallani toteuttaisin. Ensi-illan supistuksiin kuuluu työn ulkopuolisiin asioihin liittyvä pään totaalinen toimimattomuus. Se on välillä jopa noloa, kun en löydä sanoja ja unohdan ihan mitä vaan. Tarvitsisin käsikirjoituksen kotona käytäviin dialogeihin ja ohjaajan mukaani kauppaan, jotta selviäisin ensi-iltaviikon arjesta.

 

Nappisuoritus Hanna Kaskelalta erityisesti kiroilevan Kaunottaren roolissa! Roolia varten Hannan hiukset oli värjätty punaiseksi. Ei ihme jos Benny (Aki Honkatukia) ja Allan Karlsson (Lasse Karkjärvi) katsovat Kaunotarta ihastuneena. Taustalla näkyvä Juliuskin (Marko Kurikka) lienee tykästynyt räväkkään leidiin. (Kuva:Teatteri Imatra) ​

Heikki Pöyhiä puolestaan kertoo jännittävänsä ihan kaikkia esiintymistilanteita.

Mie oon aina ollu aika kova jännittäjä. Teatteri, musakeikat, esiintymistilanteella ei oikeestaan oo väliä. Tai siis jännitys ei katso esiintymistilanteen paikkaa, ihmisten määrää tai kellon aikaa.

Sen verran on kuitenki vuosien varrella tullu kokemusta et osaan hallita sitä paremmin. Teksti täytyy tietenkin osata hyvin, se auttaa aina ja kuuluu ihan perusjuttuihin. Jostain syystä pienemmät keikat, tutut ihmiset ja oman matskun esittäminen jännittää aina nipsauksen verran enemmän.

Teatteriesitys on aina tiimityötä, jolloin Heikin mukaan pitää luottaa omaan ja kollegoiden ammattitaitoon. Iän ja kokemuksen myötä luottamus siihen, että porukalla hommat hoituvat, on vaan kasvanut. Ja Heikillähän on jo useamman vuoden kokemus Teatteri Imatran eri produktioista. Heikille lankeaa useimmiten esitettäväksi useampia rooleja, tällä kertaa peräti yhdeksän. Oliko jännitys myös yhdeksänkertainen? Tuskin kuitenkaan.

Yksi Heikin monista rooleista on radiotoimittaja, joka poppia ja hiphoppia sisältävän ohjelmansa aikana haastattelee komisarion Aaronssonia (Pekka Räty). Olikohan musamiehenäkin tunnetulla Heikillä tässä roolissa astetta lievempi jännitys päällä? (Kuva:Teatteri Imatra)

Heikki on omien sanojensa mukaan järjestyksen mies – tai ainakin hän tykkää järjestyksestä. Ja kun jännitystä on ilmassa, tietää hän keinot sen laukaisemiseksi.

Mie tykkään tietystä järjestyksestä. Tunteesta et tiiän missä tavarat on ja missä miun pitää olla. Hauska juttu et jännityksen myötä miusta tulee useesti entistä rauhallisempi. Siihen auttaa ja vaikuttaa myöski hengitysharjotukset ja mielen tyhjentäminen kaikesta "muusta". Musiikki ja lenkkeily on myös hyvä keino.

Enää ei tarvitse kenenkään jännittää! Esitys on onnellisesti ohi! On perinteisen loppuseremonian aika ensemblen kesken. Tällä kertaa maljannostossa mukana näyttämöllä arvovieraita:kaupunginjohtaja Pertti Lintunen ja ministeri Sanni Grahn-Laasonen. (Kuva:Eturivin tähti)

Varmasti myös Teatteri Imatran ravintolapalveluista vastaavan Fazer Food Services Oy:n henkilökunnallakin on ollut omat jännityksensä avajaisensi-illan onnistumisesta ovathan heidänkin tilansa upouudet ja ne joutuivat ensi kertaa tositestiin.

Hienosti olivat paikat ja tarjoilut järjestyksessä teatterikahvilassa jo ennen avajaisseremonioita ja esitystä. Maija hymyssä suin valmiina palvelemaan. (Kuva:Eturivin tähti)

Hyvin oli teatterikahvilan päällikkö Mia Kiljunen väkensä tsempannut. Tilat vaikuttivat hyvin toimivilta ja illan tarjoilut olivat todella tyylikkäästi esille laitettu. Omaa silmääni viehätti erityisesti tosi korkeisiin jalallisiin, cocktaillasin näköisiin laseihin laitetut suklaakonvehdit. Väliajalla tarjotut vuohenjuustolla ja savumuikkumoussella päällystetyt pikkulepuskat kyytipoikanaan kuohuviiniä näyttivät maistuvan kutsuvieraille. Moni muukin minun lisäkseni kävi santsaamassa.

Katin valvovan silmän alla ja opastuksessa sujuivat väliaikatarjoilut jouhevasti. (Kuva:Eturivin tähti)
Tarjolla oli vuohenjuustolla ja savumuikkumoussella päällystettyjä pikkulepuskoja. Olivat oikein hyvän näköisiä ja makuisia. Kuohuviini ja konvehdit kauniista laseista tarjoiltuina kruunasivat nautinnon. (KUva:Eturivin tähti)

Olga Evdoninan suunnittelema Teatteri Imatran nimikkodrinkki oli vihdoin saanut nimekseen Diivan kosketus. Onkohan muuten Timo Rissasen Diva-koiralla ollut jotain vaikutusta nimeen? Tosin löytyy niitä diivoja näyttämöltäkin. Oli miten oli, moni kutsuvieras näytti tutustuvan drinkkiin ennen esitystä, jokunen myös väliajalla. Kuulemani mukaan drinkin mausta ja tasarahahinnasta tykättiin kovasti.

Tästähän se Diivan kosketuksen salaisuus selviää. Ihan joka teatterilla ei ole omaa nimikkodrinkkiä. Teatteri Imatralla on! (Kuva:Eturivin tähti)

Hyvin sujui siis avajaisensi-ilta, molemmin puolin esirippua, Tästä on hyvä jatkaa ja parantaakin ”kuin sika juoksuaan”. Toivonkin parhainta mahdollista jatkoa kaikille osapuolille!

Kiitosten aika - puolin ja toisin. (Kuva:Teatteri Imatra