Huikea kevätkausi Imatran uudessa teatteritalossa on pian ohi. Alkuviikosta uutisoitiin, että avajaisnäytelmää Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi kävi katsomassa yhteensä 7 775 katsojaa. Tämä tarkoittaa lähes 99% täyttöastetta. Lähes samaan ylsi Pikku Hiisi näyttämöllä esitetty Parempi myöhään.
Esirippu oman tuotannon osalta on jo laskeutunut, mutta kaksi loppuunmyytyä vierailuesitystä on vielä tiedossa toukokuun alkupuolella. Ihmekös tuo on, jos teatterilta kuuluu
Huraa, huraa, huraa ja kiitos katsojillemme!
Ihan vielä ei henkilökunta kuitenkaan ole lähtenyt lomille. Kesän ja ensi syksyn ohjelmistoa harjoitellaan parhaillaan. Kruunupuiston kesäteatterissa alkavat Linnan juhlat kesäkuun lopulla, Mauri ja vähä-älypuhelin nähdään ensi kerran Pikku Hiisi näyttömöllä elokuun lopussa, Mielensäpahoittaja astuu suurelle näyttämölle viettämään Iloisempia aikoja syyskuussa ja lokakuussa ääneen pääsevät musikaalin 60 -luvun kultaiset kimulit.
Upeita esityksiä on siis jatkossakin odotettavissa. Jos suosio jatkuu samanlaisena ja kesän sää on suosiollinen, vanha katsojaennätys saattaa rikkoutua ja jäädä historiaan.
Esirippu laskeutuu myös Eturivin tähden osalta, sillä kokemusbloggaajan pestini päättyy huhti-toukokuun vaihteessa.
Jo tässä kohtaa haluan kiittää siitä, että minut elokuussa 2016 valittiin Eturivin tähdeksi. Kokemus on ollut huikea, hienompi kuin osasin ikinä odottaa!.
Tämä on siis viimeinen bloggaukseni Teatteri Imatran Eturivin tähtenä. Jatkanko bloggaamista ”itseksein”, on vielä mietinnässä.
On ollut hienoa päästä kokemaan ja näkemään jotain katsojalle "salattua". Teatterin lumo ja illuusio eivät ole kärsineet siitä, että olen saanut kurkistaa kulissien taakse, eikä siitäkään, että olen päässyt jossain määrin perille illuusioiden saloistakin. Pikemminkin on käynyt päinvastoin. Olen oppinut arvostamaan teatterin tekemiseen osallistuvia ihmisiä ja arvioimaan aiempaa analyyttisemmin näkemääni.
Nähdyn ja koetun perusteella olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että koko Teatteri Imatran henkilökunta on taitavaa, ammattitaitoista ja työlleen omistautunutta.
Onnistunut esitys on tiimityötä, johon tarvitaan sekä teknisen että taiteellisen henkilöstön panos. Teatteriesitys ei ole mitään ilman katsojia, joten markkinointi-ihmisten työpanosta tarvitaan. Katsojan kokonaisvaltaisen teatterielämyksen takaamiseksi tarvitaan lisäksi erilaisia oheispalveluja, kuten ravintola- ja naulakkopalveluja ja niiden tekijöitä. Teatteri Imatrassa paketti on mielestäni "kohdillaan" ja tekemisen meininki päällä – asia, jota ajan- sekä asianmukaisessa teatteritalossa on lupa odottaa myös jatkossa.
Matka Eturivin tähtenä on siis ollut unohtumaton kokemus, jota varmaan muistelen kiikkustuolissakin.
Teatterin eri toimintoihin, tiloihin ja kulissien takaiseen elämään tutustuminen on opettanut paljon. Aiemmissa bloggauksissani on ollut kuvia esimerkiksi puvustamosta ja kampaamosta. Harmittaa hiukan, että tarkempi perehtyminen lavastamoon ja siitä bloggaaminen jäi.
Tässä muutama lisäkuva teatterin yleisöltä "salatuista" tiloista.
Edellinen kuva on harjoituksista, joita olen päässyt seuraamaan useamman kerran. On ollut todella mielenkiintoista nähdä millainen on näytelmän "synnytysprosessi". Toki ennen harjoituksia teatterinjohtaja on tehnyt oman osuutensa eli muun muassa suunnitellut ohjelmiston, hankkinut näytelmän esitysoikeudet, suunnitellut roolijaon ja paljon, paljon muuta. Prosessi ideasta näyttämölle kestää useita kuukausia, joskus jopa vuosia.
Jos oli hienoa päästä seuraamaan harjoituksia, oli myös hienoa - ja kunnia - saada olla mukana teatteritalon avajaisissa. Sellaista ei ihan jokainen pääse kokemaan, koska uusia teatteritaloja ei kovin usein rakenneta.
Avajaisensi-illassa Teatteri Imatran henkilökunta vierailijoiden vahvistamana osoitti jälleen taitonsa. Ihailin heidän osaamistaa jo aiemmin, mutta heidän omistautumisensa työlleen tuli esille yhteisen matkamme aikana useammankin kerran. Esimerkiksi ihan pikkuasioiden takia ei jättäydytä esityksistä pois. Puolikuntoisena, jopa sairaanakin tehdään töitä, jotta näytöstä ei tarvitse peruuttaa.
Viimeisin osoitus työlle omistautumisesta on lauantailta 22.4., jolloin olivatSatavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi näytelmän viimeiset esitykset kello 13 ja kello 18. Kello 13 alkaneen näytöksen aikana Kari Kinnari juoksi kulissien hämärässä päin siellä ollutta resiinaa. Seurauksena yhteentörmäyksestä oli syvä haava sääreen. Karin onneksi törmäys sattui Pegun roolivaatteissa, jotka suojasivat jonkin verran haverissa. Karin omien sanojen mukaan
"Vuorillisten nahkahousujen lahje työntyi säären sisään, mutta housut pysyivät ehjinä! Liha ei."
Näytös kuulemani mukaan jatkui lievän hämmennyksen vallassa loppuun asti kollegoiden tukiessa epäonnista Karia. Esiripun laskeuduttua Kari kävi lääkärissä tikkauttamassa haavan ja päivän toinen esitys alkoi kello 18 aikataulussa ja normaalimiehityksellä. Olin itse tuossa näytöksessä, enkä kyllä ikinä olisi voinut arvata, että jotain tällaista oli käynyt. Kenties Pegun ähkäisyt tulivat tällä kertaa aidommin tunteella. Kollegat kommentoivatkin Facebookissa Karin olevan viimeisen päälle metodinäyttelijän.
Ammatillisesti Eturivin tähden pesti on ollut antava ja hyödyllinen, olenhan hotelli- ja ravintola-alan opettaja. Esittelen itseni usein "viinakanssaläträyksenopena", mutta se on vaan osa työtäni, Opetan myös myyntiä ja markkinointia sekä asiakaspalvelua.
Opettajan ja näyttelijän työssä on muuten jotain yhteistä. Olemme puhetyöläisiä ja opettajakin on tavallaan "näyttämöllä" omassa roolissaan. Jos ääni ei kulje, esitys - tai tunnit - peruuntuu ja vain harvoin sijaisen käyttäminen on mahdollista. Opettajat eivät saa aplodeja, joita näyttelijät pitävät itsestään selvänä. Olisi moukkamaista teatteriesityksen katsojalta olla antamatta aplodeja lainkaan. Oli miten oli, liekö tavanomaista tiiviimpi kontakti "komeljanttareihin" johtanut siihen, että sain aplodit eräiden markkinoinnin tuntien päätteeksi! Olin aplodeista otettu, enkä aluksi oikein tiennyt miten päin olisin ja miten niihin reagoisin. Lopulta kumarsin.
Erityisesti uuden teatteritalon lanseerauskampajan seuraaminen lähempää oli todella antoisaa. Pääsin mukaan lehdistötilaisuuksiin sekä muihin talon tai teosten esittelyihin. Eturivin tähden valinta ja bloggauksetkin kuuluivat lanseerauskampanjaan, joten olin omalta pieneltä osaltani vaikuttamassa sen onnistumiseen. Vaikka en kaikkia yksityiskohtia tiedäkään, olen sitä mieltä, että uuden teatteritalon lanseeraus toteuttettiin todella ammattitaitoisesti ja innovatiivisesti. Siksi käytinkin sitä - ja tulen käyttämään jatkossakin - esimerkkinä markkinointiviestinnän tunneillani.
Ammatillisessa mielessä opin paljon myös järjestäessäni teatterin nimikkodrinkkikilpailua, jota ehdotin toteutettavaksi osana lanseerauskampanjaa. Oppi ei olisi ollut mahdollista ilman Teatteri Imatran ja teatterikahvilaa pyörittävän Fazer Food Service Oy:n innostumista asiasta. Kilpailun seurauksena Teatteri Imatralla on oma nimikkodrinkki Diivan kosketus.
Samoin on ollut mukava seurata millaisia tuotteita teatterin ravintolassa on tarjolla ja miten niitä laitetaan esille.
Jälkiruuaksi nautimme jukurttimoussea suklaalla ja vadelmilla. Kahvia ja teetä oli tarjolla aterian lopuksi. Kaikki oli oikein herkullista ja kevyttä - eli erittäin sopivaa nautittavaksi ennen teatteriesitystä. Suosittelen!
Eturivin tähden pestini siis päättyy, mutta se on varmaa, että teatterissa käyminen jatkuu.
Tälläkin hetkellä taskussa on liput kahteen jäljellä olevaan kevätkauden vierailuesitykseen Teatteri Imatrassa sekä kahteen esitykseen Lappeenrannassa.
Mutta mitä sen jälkeen?
No, ensinnäkin tiedossa on talkoilua järjestyksenvalvojana Mustan ja valkoisen teatterifestivaalilla kesäkuun alkupuolella. Muutamat esityksistä pidetään Teatteri Imatran näyttämöillä. Järkkärinä ollessani toivon arvan suosivan, eli toivon olevani se järkkäri, joka menee salin puolelle ja saa samalla katsoa esityksen! Mustan ja valkoisen teatteriyhdistyksen jäsenenä pääsen joka tapauksessa niin halutessani katsomaan esityksiä, vaikka järkkärivuoro ei kohdalle sattuisikaan.
Mustan ja valkoisen teatterifestivaaleista alkavat kesäkauden teatterikäynnit. Ilman muuta Teatteri Imatran järjestämiin Linnan juhliin on päästävä! Mahtavatkohan muuten Sauli Niinistö ja Jenni Haukio tulla juhliin mukaan Imatran vierailunsa yhteydessä? Vähänkös olisi hienoa, jos niin kävisi!
Joka tapauksessa kesän aikana tarkoituksenani on käydä katsomassa vähintäänkin lahialueen teatteriesityksiä olivatpa ne sitten ammatti- tai harrastajavoimin tehtyjä. Siihen kun lisätään mahdolliset teatterikäynnit synnyinseudullani Kuopiossa ja sen lähiympäristössä, sekä "luontaisella liikkumisalueellani" pääkaupunkiseudulla, saatan hyvinkin rikkoa aiemman ennätykseni, joka on 28 teatteriesitystä kesä-elokuun aikana. Sipoossa muuten olisi kesällä mahdollisuus tavata Satavuotias Allan Karlsson uudemman kerran näyttämöllä.
On siis kiitosten aika.
Kiitos kaikille blogini lukijoille. Toivottavasti jakamani kokemukset ovat madaltaneet kynnystä lähteä teatteriin. Ehkäpä kynnystä ei enää ole lainkaan? Teatteri Imatran slogania mukaillen:
Teatteri on siun, jos sie niin tahot!
Ennen kaikkea iso KIITOS koko Teatteri Imatran väelle kaikesta siitä mitä olen teiltä oppinut ja saanut! Teatterilla takuulla tavattaan!
Aplodit minulta teille ovat enemmän kuin paikallaan ja tulevat sydämestä!
