Juhlat näyttämöllä

Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto on tänään päättänyt myöntää teille näyttelijä Lasse Karkjärvi Suomen näyttämötaiteen kultaisen ansiomerkin 30 vuoden toiminnasta punaisin ruusukkein tunnustuksena tuloksellisesta työstänne Suomen teatterielämän hyväksi.

Nämä sanat kuultiin Teatteri Imatran näyttämöllä lauantaina 1.4. olleen Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi esityksen jälkeen. Oli aika Allan Karlssonin roolissa esiintyvän Lasse Karkjärven 30 –vuotistaiteilijajuhlan. Ja näyttelijä viettää juhlaansa missäpäs muualla kuin näyttämöllä.

Mistä taiteilijajuhlassa oikein on kyse ja miten niitä juhlitaan, siitä kirjoitan tällä kertaa.

Teatterinjohtaja Timo Rissanen kertoi keväällä 2016 oman 30 –vuotistaiteilijajuhlansa alla Uutisvuoksen haastattelussa taiteilijajuhlan juhlistavan paitsi henkilöä myös teatteritaidetta kaikkinensa. Siksi on tärkeää noudattaa perinnettä. Timolta saamani tiedon mukaan ensimmäisen kerran juhlitaan 25 -vuotista uraa, sitten kolmenkympin kohdalla ja siitä eteenpäin yleensä aina kymmenen vuoden välein.

Keskustelin vuodenvaihteen tienoilla näyttelijä Aki Honkatukian kanssa taitelijajuhlista yleensä ja kysyin koskas Akia juhlitaan. Aki ei ole asiaa juurikaan miettinyt omalta osaltaan. Ei ole kuulemma vielä juhlien aika.

Aki totesi kokemusvuosien määrittelyn olevan hankalaa, koska ei oikein tiedä mistä sen laskemisen aloittaa ja mihin ensimmäinen taiteilijajuhla olisi siten sopiva ajoittaa. Olisiko Akilla juhlan paikka kymmenen vuoden päästä? Silloin olisi nimittäin kulunut 25 vuotta siitä, kun työt nykyisessä Teatteri Imatrassa alkoivat. Vuonna 2027 olisi sopivasti kulunut kymmenen vuotta Suomen teatterijärjestöjen keskusliiton myöntämästä pronssisesta ansiomerkistä, jollainen annetaan 15 vuotta kestäneestä urasta. Aki sai ansiomerkkinsä helmikuussa 2017.

Teatterinjohtaja Timo Rissanen on siis yksi Teatteri Imatran henkilökunnasta, joka on jo viettänyt taiteilijajuhlaa. Timon ura ammattiteatterissa alkoi 1986 näyttelijä-ohjaajan pestistä Varkauden teatterissa. Helmikuussa 2016 oli siten sopiva aika juhlia 30 vuotta kestänyttä uraa Kulttuuritalo Virrassa esitetyssä musiikkikomediassa Hiprakkainen esiliina. Timo oli mies tuolissa.Tämän lisäksi Timo ohjasi näytelmän, johon hän oli tehnyt suomennoksenkin.

Kuinkahan moni muuten tajuaa, että nimenomaan Timo Rissasen taitojen ja suhteiden ansiosta Imatralla on nähty ja nähdään jatkossakin monia Suomen ja jopa Pohjoismaiden kantaesityksiä. Aiemmin mainitussa Uutisvuoksen artikkelissa Timo kuvaili ohjelmapolitiikkaansa seuraavasti:

Työviikon jälkeen ihmiset eivät jaksa innostua vakavasta draamasta, sydänlämpöinen komedia koskettavalla pohjavireellä iskee paremmin.  Mutta senkin pitää olla hyvin tehtyä.

Musiikki ja huumori tuovat myös varmimmin väkeä katsomoon. Aikojen ollessa ankarat, ohilyönteihin ei ole varaa. Millään teatterilla. Tiukka budjetti ohjaa näytelmävalintoja.

Ja hyviä valintoja Timo on mielestäni onnistunut tekemään, varsinkin vuodelle 2017. Kevätkauden esitykset ovat olleet lähes loppuunmyytyjä, kesän Linnan juhlat kuulostavat lupaavalta ja syyskaudelle on tarjolla sekä huumoria että vetävää 60 -luvun musiikkia. Eikä lapsiakaan ole unohdettu. Mauri ja vähä-älypuhelin nähdään syksyllä Pikki Hiisi näyttämöllä.

Timo Rissasen 30 -vuotistaiteilijajuhlaroolissaan näyttelemä mies tuolissa on niin innostunut 20 -luvun musiikista, että ei meinaa pysyä paikallaan. (Kuva:teatterikarpanen.blogspot.com)

Kari Kinnari ennätti viettämään omaa 30 –vuotistaitelijajuhlaansa Timoa aiemmin syksyllä 2013 Stan Laurelin roolissa näytelmässä Ohukainen ja paksukainen. Kari aloitti ilmiselvästi ”lähtölaskennan” juhlalleen ensimmäisestä teatterityöpaikastaan Riihimäellä 1983, jonne hän päätyi saatuaan näyttelijäkoulutuksen yksityisessä teatterikoulussa Ruotsin Lundissa. Kari on kuulunut Teatteri Imatran vakiokalustoon vuodesta 1989.

Kari KInnari = Stan Laurel = Ohukainen (Kuva:Yle)

Viimeisintä Teatteri Imatran oman näyttelijän taiteilijajuhlaa vietettiin syyskuussa 2015 Pikku Hiisi näyttämöllä. Silloin oli kulunut melkeinpä tasan 30 vuotta siitä, kun Ulla Järnstedt elokuussa 1985 aloitti näyttelijän uransa. Ulla juhli näyttelemällä pääroolia, miehensä nuoremman naisen takia jättämää Susania. komediassa Parempi myöhään. Ulla on työskennellyt koko uransa ajan samassa teatterissa – asia, jota legendaarinen Seela Sella äskettäisen vierailunsa yhteydessä arvostaen ihmetteli. Seelalla kun on ollut tapana vaihtaa teatterista toiseen noin seitsemän vuoden välein.

Ulla Järnstedt ulkoiluttamassa 30 -vuotistaiteiijajuhlansa yhteydessä saatua ansiomerkkiä helmikuussa uuden teatteritalon avajaisten jälkeisissä tanssiaisissa. Ansiomerkkiä käytetään teatterien, muiden teatterialan yhteisöjen ja näyttämötaiteilijoiden juhlatilaisuuksissa sekä sellaisissa isänmaallisissa tilaisuuksissa ja kulttuurijuhlissa, joissa kunniamerkkejä yleensä käytetään. Merkkiä voi käyttää myös suku- ja perhejuhlissa. (Kuva:Eturivin tähti)

Seuraavaksi Teatteri Imatran omista näyttelijöistä juhlitaan Pekka Rätyä syksyn 2017 komediassa Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja. Pekka oli mukana Enon kansalaisopiston näytelmäpiirissä jo 1970 –luvulla näytellen muun muassa Tukkijoella –näytelmässä. Suurelle yleisölle Pekka tuli tutuksi Impan roolissa elokuvassa Simpauttaja vuonna 1975. Ilmiselvästi Pekka kuitenkin laskee uransa alkaneeksi vasta vuodesta 1977, jolloin hän Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutuksen saaneena aloitti Lahden kaupunginteatterissa. Kyllä ei siis ole mitään syytä, miksi Pekka ei viettäisi Mielensäpahoittajana 40 –vuotistaiteilijajuhlaansa ensi syksynä Imatralla, jossa aikaa on vierähtänyt jo vuodesta 2008 lähtien.

Kyllä minä niin mieleni pahoitan, jos Pekka Rädyn syksyn 40 -vuotistaiteilijajuhlassa katsojat eivät uskaltaudu näyttämölle juhlakalua onnittelemaan. (Kuva:Ari Nakari/Teatteri Imatra)

Mutta takaisin Lasse Karkjärveen ja hänen taiteilijajuhlaansa.

Lukiessaan Balin lomallaan Jonas Jonassonin romaania Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, Timo Rissaselle oli päivän selvää, että Lasse on ainut ja oikea Allan Karlssoniksi. Free lance –näyttelijänä leipänsä tienaavaa Lassea ei Timo Rissasen mukaan ollut ollenkaan vaikea ylipuhua Allanin rooliin. Timo ennätti tuskin kertoa Lasselle puhelimessa puoli sanaa siitä mistä on kyse, kun Lasse jo sanoi kyllä! Samoin oli luontevaa, että juuri tässä roolissa Lasse juhlisi 30 vuotta kestänyttä uraansa.

Aiemmassa bloggauksessani lukuharjoituksista minäkin totesin Lassen olevan nappivalinta Allanin rooliin. Heissä vaan on jotain samaa. Samanlainen olemus sekä pilke silmäkulmassa. Uteliaisuus, suvaitsevaisuus ja positiivisuus oikein huokuu molemmista. Molemmat vaikuttavat myös iättömiltä.

Kun tammikuussa 2017 Kulttuuritalo Virrassa esiteltiin tulevaa näytelmää, kertoi Lasse lakanneensa iän ajattelemisen noin 38 –vuotiaana. Kun joku kuulijoista kysyi miltä tuntuu esittää satavuotiasta, Lasse vastasi:

”Ei ole ikiä eikä sitä tarvitse ajatella. Kukaan ei ole vanha vaan vintage.”

Syksyllä 2008 Helsingin Sanomissa julkaistussa, Lasse Karkjärven 50 –vuotispäivän tiimoilta tehdyssä jutussa, puolestaan kerrottiin Lassen sanoneen näin:

”Laivat toivat ulkomaaneläviä lapsuuden kotimaisemiin Loviisan satamaan. Opin, että ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia ja samanarvoisia. En vieläkään luokittele ketään iän tai vaikka rodun mukaan, vaan näen heidät ihmisinä”

Edelliset Lassen sanomiset voisivat olla yhtä hyvin Allan Karlssonin suusta! Lasse on Allan!

Nuoruudessaan Eturivin tähden tapaan papin urastakin haaveillut Lasse Karkjärvi on tullut tutuksi yleisölle paitsi teatterilavoilta eri puolilla Suomea, myös televisiosarjoista ja elokuvista. Lasse on nähty Imatralla aiemminkin operetissa Yön ruhtinas, jota esitettiin Kulttuuritalo Virrassa keväällä 2010. Lieneekö Lasse saanut roolin näytelmässä siksi, että hän jo nuorena poikana lauleskeli euroviisuja vessapaperirulla mikrofoninaan?

Aiemmin mainitun Hesarin jutun mukaan Lasse on saanut esittää kaikenlaisia tyyppejä, nyhveröitäkin. Usein hän on löytänyt itsensä komedioista. Veijarikomedian vähemmän nyhveröksi Allan Karlssoniksi Imatralle hän päätyi kevääksi 2017. Olisiko tullut hyvän perässä, sillä samaisessa Hesarin jutussa Lassen suuhun laitettiin seuraavat sanat:

Hyvää teatteria tehdään muuallakin kuin Helsingissä. Niin sanotuissa maakunnissa on hyvä meininki.

Oliko Lassen taiteilijajuhlissa hyvä meininki, sen tietävät vain ne, jotka olivat mukana alusta loppuun saakka. Ainakin esityksen jälkeen näyttämöllä oli hyvä ja rento meininki juhlien alkaessa perinteisin menoin.

Timo Rissasen pitämän puheen päätteeksi Lasselle ojennettiin alussa mainittu ansiomerkki. Näitä Margit Rautalan suunnittelemia ansiomerkkejä on myönnetty vuodesta 1947 lähtien kiitollisuuden osoitukseksi ansiokkaasta toiminnasta Suomen näyttämötaiteiden hyväksi sekä tunnustukseksi pitkäaikaisesta ansiokkaasta työstä näyttämötaiteiden alalla.

Timo Rissanen on juuri puheensa pitänyt ja lukenut muutaman onnitteluadressinkin. Niinpä Hanna Kaskela on päässyt kiinnittämään ansiomerkkiä ensimmäisen monista kukkapuskista saaneen Lassen rintapieleen. (Kuva:Eturivin tähti)

Ansiomerkki myönnetään teatterin, teatterijärjestön tai muun teatterialan yhteisön esityksestä. Sininen ruusukkeen väri liittyy hallinnolliseen työtehtävään, punainen taiteelliseen työtehtävään ja vihreä tekniseen työtehtävään.

Tämännäköiseltä näyttää Lassen saama kultainen ansiomerkki punaisin ruusukkein. Lassen ansiomerkkiin on kaiverrettu XXX. (Kuva:Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto)

Sitten alkoivat onnittelut. Onnittelijoiden joukossa nähtiin opiskelukavereita, kollegoita, sukulaisia ja ystäviä, henkilöitä, jotka ovat kukin omalla tavallaan olleet mukana Lassen elämässä. Itse bongasin onnittelijoiden joukosta muutamia TV –sarjoista tai muualta tuttuja julkkiksia. Näyttämöllä nähtiin luonnollisesti myös juhlanäytelmän ensamble ja yleisölläkin oli lupa kiivetä näyttämölle ja liittyä onnittelijoiden joukkoon.

Kari Kinnari onnitteli kollegaa Teatteri Imatran Näyttelijäyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa. Valitettavasti robottityylinen tanssikoreaografia, jonka saattelemana kirjekuori ojennettiin, ei näy kuvassa. (Kuva:Eturivin tähti)
Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi ensemble laulamassa Lasselle Paljon onnea vaan -laulua. Samalla kerrottiin aineettomasta lahjasta. (Kuva:Eturivin tähti)

Lasse sai lahjaksi bändin soittamaan lavaseremonioiden jälkeisiin, vain kutsuvieraille tarkoitettuihin juhliin teatterikahvilassa. Arvelen bändissä mukana olleen Teatteri Imatran musaosaajien lisäksi vieraiden joukosta löytyneitä musisoijia. Ainutkertainen kokoonpano varmasti oli. Aineettomat lahjat ovatkin in ja elämykset tavaroita helpompi kantaa mukana. Ajat ovat muuttuneet, sillä Ulla Järnstedt sai aikanaan teatterilaisilta skootterin.

Onnittelijoita pidemmän matkan takaa. Konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Jonon kärjestä tunnistan varmasti Satu Silvon, Reidar Palmgrenin, Jaana Saarisen ja Kaisa Helan. Mielestäni kuvassa Jaanan ja Kaisan välissä pilkottaa myös Minna Koskela. (Kuva:Eturivin tähti)

Jouko Turkan kaudella Teatterikorkeakoulusta vuonna 1985 valmistunut Lasse lupasi aivan varmasti kantaa mukanaan kotiin asti opiskelukaveriltaan Satu Silvolta lahjaksi saamansa taulun. Hernekeittoterapiaan liittyvää sisäpiirin juttua ei tarkemmin lavalla avattu ja näin ollen se jäi arvoitukseksi.

Lahjaksi saadussa taulussa on hernekeittotölkin kuva. Hernekeittoterapia - mitä se ikinä lieneekään - jäi sisäpiirin jutuksi. Ainakin se nauratti kovasti asiaa tarkemmin tuntevia osapuolia eli Lassea ja Satu SIlvoa. (Kuva:Eturivin tähti)

Hernekeittoterapiaa tuskin oli tarjolla teatterikahvilassa kutsuvieraille pidetyssä iltajuhlassa, koska teatterilta poistuessani nenääni tuoksui pikemminkin lihakeitto. Herkullisen näköinen salaattibufee ainakin näytti vieraita odottavan.

Maksoiko artisti tarjoilut vaiko joku muu, sitä en tiedä. Kyseessä saattoivat olla myös niin sanotut kansalaispäivälliset, jollaisia vietetään jonkin huomattavan kansalaisen kunniaksi. Kansalaispäivällisillä osallistujat kustantavat itse ruokansa.

Jokainen taiteilija on juhlansa ansainnut! Juhlat näyttämöllä ovat näkemisen arvoinen, omanlaisensa teatterielämys. Käyttäkää tilaisuus hyväksenne, kun se kohdalle sattuu. Ja menkää ihmeessä jonon jatkoksi onnittelemaan juhlivaa näyttelijää. Näin olette mukana tekemässä hänen juhlapäivästään täydellisen.