Naisenergiaa ja vähän muutakin

Ulla Järnstedt Susanin roolissa näytelmässä Parempi myöhään, Tähtihaastattelussa Seela Sella, myöhemmin toukokuussa vielä Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa V ja ensi syksynä POP! 60 –luvun kultaiset kimulit. Jo piisaa naisenergiaa Teatteri Imatran lavalla!

Mikäs siinä, sillä naisissa sitä energiaa riittää vaikka muille jaettavaksi. Jos ovat Satavuotiaan esitykset myyty lähes viimeistä sijaa myöten täyteen, niin ovat myös tämän kevään naisenergiantäyteiset esitykset. Naisenergiavajauksesta kärsivien kannattaakin jo varata liput tulevan pikkujoulukauden esityksiin, ettei jää kultaiset kimulit näkemättä ja kokematta. Sen verran suurta on hypetys Teatteri Imatran ympärillä, että liput menevän kuin kuumille kiville. Ja hyvä niin.

Miten lieneekään ohjelmistossa tänä vuonna näin paljon naisenergiaa sisältäviä esityksiä? Taitaa teatterinjohtaja Timo Rissanen noudattaa yökerhomogulien taktiikkaa:kun naiset saadaan paikalle, tulevat miehet automaattisesti perässä.

Mene ja tiedä, mutta ainakin Ulla Järnstedtin näyttelemä Susan vetää miehiä puoleensa. Esityksiin, joita on enää kaksi jäljellä, näyttävät miehetkin löytäneen, vaikka siinä käsitellään keski-ikäisen avioparin eroa naisnäkökulmasta. Susanin viihdevuosista kärsivä mies Richard (Pekka Räty) lähtee nuoremman naisen mukaan, tilanne johon monen lienee helppo samaistua. Katsomosta löytyy varmaan joka näytöksessä ainakin yksi Susan, Richard, Henry (Marko Kurikka) ja kenties toyboykin (Kari Kinnari).

Susanilla riittää miehiä jonoksi asti:Toyboy (Kari Kinnari), nuoruuden ystävä Henry (Marko Kurikka) ja nuoremman naisen mukaan lähtenyt, eroa katuva Richard (Pekka Räty). Kuva:Ari Nakari/Teatteri Imatra

Itsellänikin on aiheeseen kosketuspintaa. Päädyin nimittäin kierrätykseen (en tykkää sanoa, että olen eronnut) hiukka toistakymmentä vuotta sitten miehen löydettyä uuden. Lähtikö hän nuoremman perään, sitä en kysellyt, mutta Susanin tilanteeseen oli silti tosi helppo samaistua. Samanmoisia tunteita olen itsekin käynyt läpi. En tosin ole ryhtynyt woodoota harjoittamaan enkä ylenpalttisesti kuntoilemaan eikä oveni takana ole miehiä jonoksi asti toisin kuin Susanilla. Toyboy, tai jokin sentapainen, löytyy kyllä.

Parempi myöhään –uusintaesityksethän oli tarkoitus aloittaa jo syksyllä 2016, mutta pääosaa näyttelevän Ulla Järnstedtin sairastuminen siirsi esitykset lopulta alkukevääseen 2017. Parempi myöhään, kun ei silloinkaan! Harmi, jos hieno näytelmä olisi jäänyt esittämättä.

Tältä näytti Pikku Hiisi - näyttämöllä syksyllä 2016, kun ensemble harjoitteli Parempi myöhään näytelmää uusintaensi-iltaa varten. Matot puuttuivat jne. Ei tosin haitannut, sillä esitykset siirtyivät keväälle 2017. (Kuva:Eturivin tähti)

Olin mukana seuraamassa harjoituksia pari päivää ennen aiottua uusintaensi-iltaa ja en voinut olla ihailematta sitä miten näyttelijät muistivat vuorosanansa ja ”koreografiat” yli 8 kuukauden tauon jälkeen. Ulla kertoi palautelleensa vuorosanoja mieleen kotona ja ”koreografioita” treenatun ensamblen kanssa parissa harjoituksissa.

”Koreografiaa” piti miettiä uusiksi joiltakin osin siksi, että Richardia esittävän Pekka Rädyn jalka oli juuri operoitu eikä polvi taipunut ihan kaikkeen siihen mitä alkuperin oli tarkoitus. Mutta eihän sitä yhden polvioperaation vuoksi näytöksiä peruta! Ei todellakaan! Näyttelijähän kiipeää lavalle, jos vain suinkin pystyy ja kykenee! Mutta jossain tulee raja vastaan. Ulla kommentoi Parempi myöhään esitysten peruuntumista näin:

Harmitti tosi paljon. Jos olis esityksessä kipeenä, se ois sama ku lähtis 20 km lenkille kovas kuumees. Sitä varmaa ei kukaa tekis, vaikka kuinka ketuttais.

Alun perin syksyllä 2015 ensi-iltansa saaneessa Parempi myöhään –näytelmässä Ulla Järnstedt juhli 30 –vuotista taiteilijan uraansa. Hieno saavutus! Energinen ”emäntä” energisen naisen roolissa – mikäs sen hienompaa! Tosin Susanin pitää sitä sisäistä energiaansa hiukkasen etsiä. Ja sehän löytyy.

Ulla "ulkoiluttamassa" näyttelijän urastaan saatua ansiomerkkiä uuden teatteritalon avajaisensi-illan jälkeen tanssiaisissa Valtionhotellissa. Ulla on merkkinsä ansainnut! (Kuva:Eturivin tähti)

Ulla kommentoi näytelmää ja sen sanomaa seuraavasti:

Se on hieno näytelmä. Siin on tärkee sanoma joka esitetää komedian keinoin. Se osuu ja uppoaa.
Elämä jatkuu tiukoista tilanteista ja katastrofeista huolimatta. Elämä on huikeaa. Se voi yllättää tosi erikoisella tavalla kun vaan avaa sydämmensä. Sydäntään ei kannata sulkea lukkojen taa.  Ystävät tukee eteenpäin vaan.
 

 

Toisin kuin Susan, meikäläinen - kierrätyksessä jo vuodesta 2003 - ei ole intoutunut kuntoilemaan. Minulta puuttuu Hanna Kaskelan näyttelemä personal trainer/ystävätär. (Kuva:Ari Nakari/Teatteri Imatra)

Sydämellä mukana olemista ja aitoutta peräänkuulutti myös legendaarinen näyttelijä Seela Sella, joka nähtiin ja kuultiin Timo Rissasen Tähtihaastattelussa tiistaina 14.3. Toivottavasti tämä Seela Sellan vierailu, Actors Studion Tähdet kertovat –formaattia jäljittelevä tapaus ei jää viimeiseksi. Tosin Seela Sellan karismalla varustettua haastateltavaa saa hakea. Hän on huikea, positiivinen nainen täynnä energiaa eikä häntä millään uskoisi jo 81 –vuotiaaksi! Seela Sella on Pieni eläin!

Ihana, aito, sydämellinen, legendaarinen ja naisenergiaa täynnä oleva Seela Sella! (Kuva:Laura Malmivaara/Teatteri Imatra)

Seela Sellan naisenergiaa olivat imemässä itseensä myös Teatteri Imatran naiset ja muutama miehistäkin. Ja sitä naisenergiaa nähdään takuulla näyttämöllä ensi syksynä, kun vakiokalustoon kuuluvien Ulla Järnstedtin ja Hanna Kaskelan lisäksi Elina Aalto, Pirja Arponen ja Laura Heinonen pukeutuvat 60 –luvun kultaisten kimulien kuteisiin pikkujoulukauden musikaalissa. Pohjoismaiden kantaesitys POP! 60 –luvun kultaiset kimulit nähdään Teatteri Imatran suurella näyttämöllä 28.10. Sinne kaikki – miehetkin – imemään naisenergiaa! Sitä, silmänruokaa, menoa ja meininkiä ei esityksestä takuulla tule puuttumaan. Kimulit oikein odottavat, että yleisö yhtyy nostalgisiin lauluihin ja ehkä jopa intoutuu villiin tanssiin.

Teatteri Imatran 60 -luvun kultaiset kimulit:Pirja Arponen, Hanna Kaskela, Elina Aalto, Ulla Järnstedt ja Laura Heinonen. (Kuva:Ari Nakari/Teatteri Imatra)