Nuorilla tunteet pinnassa teatterikäynnillä

Kiitos Teatteri Imatra siitä, että tarjositte reilu viikko sitten kymmenelle Saimaan ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijalle mahdollisuuden käydä katsomassa näytelmän Kohtalo – ihmisiä Imatralla! Pari lippua tosin meni opettajakollegoilleni, koska työt kutsuivat opiskelijoita viime hetkellä enkä saanut lyhyellä varoitusajalla tilalle toisia opiskelijoita.

Nuorethan eivät ole niitä ahkerimpia teatterissa kävijöitä. Asia johtunee paljolti siitä, että tarjonta ei oikein ole nuorten maun mukainen ja liput ovat opiskelijabudjetilla sinnittelevälle yksinkertaisesti liian kalliita, vaikka halua teatterissa käymiseen olisikin. Opiskelija-alennuksen pitäisi olla nykyistä huomattavasti isompi, jotta liput olisivat opiskelijan mahdollisuuksien rajoissa.

Kyselin jälkikäteen mitä opiskelijat tykkäsivät esityksestä. Useamman opiskelijan edellisestä teatterikäynnistä oli vierähtänyt aikaa vuosi jos toinenkin. Yhdelle opiskelijalle teatterikäynti oli ensimmäinen ikinä Imatralla ja ainakin yhdellä on harrastajateatteritausta. Tekemässäni yhteenvedossa on suoria lainauksia nuorten ”kriitikoiden” ajatuksista nähdystä ja koetusta. Opiskelijoiden nimet on muutettu.

Esitys upposi nuoriin hyvin eikä mitään murskakritiikkiä näytelmästä todellakaan tullut, vaan pikemminkin päinvastoin. Esityksestä tykättiin kovasti erityisesti pienen ja intiimin esitystilan, Pikku Hiisi näyttämön, takia. Katsojan sanottiin pääsevän muutenkin kuin vain fyysisesti tavallista lähemmäs näyttelijöitä. Minimalistisella lavastuksella, puvustuksella ja tekniikalla luotiin hieno elämys.

Mukavana pidettiin myös sitä, että esiintyjät ottivat rohkeasti yleisön mukaan. Lyhyemmän aikaa paikkakunnalla asuneelle Jannalle tosin jotkut paikannimet ja niiden sijainti jäivät mysteeriksi eivätkä hahmot olleet välttämättä entuudestaan tuttuja edes alkuasukkaille. Joka tapauksessa esitys nauratti ja herätti muunkinlaisia tunteita. Näin kokemustaan kuvaili Hanne:

”Olipahan välil vähä erilainen teatterielämys!  Tunnelma oli rento ja hauska, intiimi ja läheinen! Veikkaan että monelle, joka ei ehkä aiemmin paljoo ole teatterissa käyny, saattaa tulla semmonen fiilis, että eihän tää teatteri ookaan niin jäykkä ja "vakava" asia! Tässä esityksessä käyminen saattas madaltaa monen "kynnystä" teatterissa käymiseen jos jotai semmosia on... ”

Näyttelijöiden suoritukset ja hahmot tekivät niin ikään vaikutuksen Hanneen:

”On hauskaa päästä näkemään näyttelijöiden välistä (ja yleisön) "kanssakäymistä" ja sitä aitoa fiilistä ja "kuittailuja" toisille roolisuoritusten ulkopuolella ja välillä jopa niiden aikana! . Katsojia todellakin heiteltiin fiiliksestä toiseen. Ensin oli naurettu ja kohta melkeen jo tippa linssissä.”

Joidenkin näyttelijöiden työskentely teki erityisesti vaikutuksen, joidenkin ei niinkään. Meiju koki asiat näin:

”Tarinat paikoin naurattivat, paikoin itkettivät, ja esiintyjät olivat todella luontevia. Erityisen paljon minuun vaikutti Hanna Kaskelan roolityöskentely, Rädyn roolityöskentely taas vaikutti omasta näkökulmastani vanhempien ihmisten kosiskelulta ja oli paikka paikoin jopa tylsää, vaikka omat tähtihetkensä myös Rädyn työskentelyllä oli.”

Hanna Kaskelan tulkitsema Anna Jelisavetan tarina liikutti erityisesti. (Kuva:Ari Nakari/Teatteri Imatra)

Hannella oli muitakin suosikkeja:

”Varsinkin Hannan vakavat, kipeät kohtaukset jäi mieleen, ja kyyneleet melkein tarttui. Myös Ullan esittämästä Leilasta välittyi yksinäisyys ja suru. Hienoa eläytymistä! Tässä esityksessä KONTRASTI on todellakin se yksi sana. Sitä nimittäin löytyy. Ja sitähän just tästä elämästä oikeesti löytyy! Tässä nähtiin just niitä oikeita ihmisiä! Ja on meillä vaan ihan parhaat Teatteri Imatran näyttelijät! Aattelin et kehtaako tuota erikseen ees mainitakaan, mut noh... kylhä se Aki pääs taas loistamaan! Mummo rules!”

Ulla Järnstedtin tulkitsema Leila Pirhosen tarina oli elämänmakuinen ja koskettava. (Kuva:Ari Nakari/Teatteri Imatra)

Kehittämisehdotuksiakin tuli. Toivottiin, että hahmot olisivat päässeet enemmän kanssakäymisiin toistensa kanssa. Monologien sijaan olisi ollut mukavaa kuulla enemmän dialogia, kuten esimerkiksi mitä sanottavaa Meltolan mummolla olisi teini-Jeminalle tai Fjäll-Ovelle. Jospa tämä sitten nuorten ehdottamassa jatko-osassa toteutuu? Myös Meltolan mummon ja Hääppösen kohtaamista ja keskinäistä sanailua toivottiin, vaikka se lienee erittäin epätodennäköistä. Aki Honkatukiasta on toki moneksi, mutta tuskin sentään kahdeksi hahmoksi yhtä aikaa!

Meltolan mummo rulettaa! Mummoilu on siis myös nuorten mieleen! Samoin Aki Honkatukia. (Kuva:Teatteri Imatra)

Ettäkö nuoret eivät muka ymmärrä teatterin päälle? Höpö höpö sanon minä! Kyllä osaavat nauttia ja kyllä osaava analysoida. Nuorten ehdottamaa jatko-osaa imatralaisista ihmiskohtaloista jään minäkin odottelemaan. Voisiko Kohtalo – ihmisiä Imatralla 2.0 kertoa nuorten imatralaisten kohtaloista ja olla sitä myöstä nuoria kiinnostavampaa? Tarinoita ja halukkaita tarinansa kertojia uskoisin löytyvän!