Uuden teatteritalon ovet avoinna

Lauantaina 20.1. vietettiin uudessa Imatran teatteritalossa avoimien ovien päivää. Ja väkeähän riitti ihan jonoksi asti. Saapuessani paikalle hieman puolen päivän jälkeen, jono kiemurteli pääovelta Kallenkujaa pitkin melkein R –kioskin nurkalle saakka.

Jonossa, jonka toisessa päässä ei jaettu ämpäreitä, vaan esiteltiin uusinta imatralaista kulttuurirakennusta ja sen tarjontaa. (Kuva:Eturivin tähti)

Ilmaisten ämpäreiden sijaan tarjolla oli lehti-ilmoituksessa luvatut ilmaiset kahvit pullan kanssa noin 300 ensimmäiselle kävijälle. Yllätyksenä jaettiin erikoispakattua leipää niin kauan kuin tavaraa riitti –periaatteella. Ennen kaikkea vierailla oli mahdollisuus tutustua uuteen teatteritaloon opastetuilla kierroksilla ja kuulla suunnittelu- ja rakentamisvaiheista sekä rakennuksen taideteoksista.

Tällä kertaa kerronkin avoimien ovien päivän kokemuksistani ja siitä, mitä uutta opin itse talosta.

Minäkin käytin hyväkseni mahdollisuuden poseerata Bobbyksi tälläytyneenä yhdessä näyttelijä Ulla Järnstedtin kanssa. (Kuva:Eturivin tähti)
Teatteriravintolan päällikkö Mia Kiljunen hymyssä suin varmistamassa, että kahvia ja pullaa riittää mahdollisimman monelle. (Kuva:Eturivin tähti)
Pekka Räty ei tällä kertaa yllätysleipien jakelulta ennättänyt soittamaan haitaria. Leipä lämmitti yhtä lailla. (Kuva:Eturivin tähti)
Kannattaisiko laittaa pussi talteen? Harvoin sitä saa teatterissa käydessään kotiin vietäväksi lämmintä leipää ja vielä erikoispakkauksessa. (Kuva:Eturivin tähti)
Pekka Räty ennätti leivät jaeltuaan oppaaksi talokierroksille. Tässä ollaan Pekalle jo tutulla näyttämöllä ja kurkotellaan korkeuksiin. Vai pyytääkö Pekka suojelusta Dionysokselta, kreikkalaisen mytologian traagisen taiteen jumalalta? (Kuva:Eturivin tähti)
Ei nyt sentään! Yhdessä vieraiden kanssa katseltiin näyttämön yläpuolella säilytettäviin lavasteisiin. (Kuva:Eturivin tähti)
Aki Honkatukia tällä kertaa "auktorisoidun" kohdeoppaan roolissa teatterin kampaamossa. Akin takana valmiiksi kammattuja peruukkeja Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi -näytelmään. (Kuva:Eturivin tähti)

Teatterinjohtaja Timo Rissanen toivotti kaikki tervetulleiksi tutustumaan uuteen, ihmeelliseen teatteritaloon ja aikanaan seuraamaan esityksiä. Hän valotti myös avajaisensi-iltanäytelmän Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi taustoja ja kertoi mitä on odotettavissa.

Tilaisuudessa puhuneen teatteritalon suunnittelijan, arkkitehti Pekka Parkkinen mukaan vuonna 2014 kävi ilmi, että teatteritoiminta ei voi jatkua entisissä tiloissa muun muassa siksi, että henkilökunta oireili ilmenneiden sisäilmaongelmien takia ja paleli pukuhuoneissaan. Talossa oli hometta ja alimmillaan lämpötila pukuhuoneissa laski 12 asteeseen. Monien vaiheiden jälkeen päädyttiin siihen, että uusi teatteritalo rakennetaan entisen paikalle ja jokseenkin entisen kokoisena, noin 200 –paikkaisena.

Imatran arkkitehtuuritoimisto sai toimeksiannon joulukuussa 2014 ja Parkkisen arvion mukaan suunnitteluun käytettiin siihen annetun kahdeksan kuukauden aikana kaiken kaikkiaan noin 2300 tuntia. Suunnittelutiimissä on ollut hieman toistakymmentä suunnittelijaa, joista mainittakoon arkkitehti, rakenne-, LVIS-, palotekniikka-, akustiikka-, näyttämö-, erityistekniikka-, katu-, taide- ja sisustussuunnittelija. Teatterinjohtaja Timo Rissasella ja teatterin tekniikan esimiehellä Keijo ”Keku” Miettisellä on niin ikään ollut iso rooli suunnittelussa.

Suunnittelutiimille annettiin ohjeeksi hyödyntää tontti mahdollisimman tarkkaan ja yhdistää Ay –talossa sijainneet pieni näyttämö, lavastamo ja pukuvarasto uudisrakennukseen. Uudesta teatteritalosta tuli ns. perinteinen teatterirakennus korkeine näyttämötorneineen ja nousevine katsomoineen. Katsomoon ei tullut parvea eikä tontille jäänyt tilaa asiakaspysäköinnille paria Kallenkujalle lähiaikoina tulevaa invapaikkaa lukuun ottamatta.

Luonnollisesti uusi teatteritalo on esteetön, mikä tarkoittaa sitä, että näkö-, kuulo- ja liikuntavammaisten erityistarpeet on huomioitu. Samoin on huomioitu tilojen monikäyttöisyys eli tilat sopivat esimerkiksi seminaarien ja musiikkiesitysten pitopaikaksi.

Katsomossa on neljä pyörätuolipaikkaa, joissa on luonnollisesti sähköpyörätuolien latausmahdollisuus. Se on osa teatteritalon esteettömyyttä siinä missä kuulovammaisille tarkoitetut induktiosilmukatkin. (Kuva:Eturivin tähti)

Ulkopuolelta katsottaessa huomio kiinnittyy eniten korkeaan näyttämötorniin, kuten oli tarkoituskin. Torniin satsattiin paljon, koska siitä haluttiin tehdä erityinen, katukuvassa selkeästi näkyvä, eräänlainen maamerkki. Tämän takia materiaaliksi valittiin väriltään tumma, erikoispinnoitteinen graafinen betoni. Tornia tuodaan esille valaistuksen lisäksi siihen kiinnitetyillä Landys Roimolan taideteoksella ja mainoksella.

Mustan vastapainona ulkoseinissä on käytetty myös vaaleaa betonia, jonka vapaiden muotojen pinta näyttää erilaiselta riippuen auringonvalon määrästä ja suunnasta. Ulkoseiniin on käytetty myös jonkin verran vinksin vonksin sijoitettua puupaneelia ikään kuin muistona entisestä puurakennuksesta. Näyttämö ja pääsisäänkäynti ovat muuten täsmälleen samassa paikassa kuin vanhassa talossa. Pääsisäänkäynnin kattorakenteissa on aitoa kuparia, joka aikanaan tummuu kauniisti.

Iltavalaistu näyttämötorni on vaikuttava näky ja uusi maamerkki Imatrankoskella. (Kuva:Kari KInnari)
Mustan vastapainona vaaleaa betonipintaa ja vinksin vonksin olevaa puupaneelia on käytetty Kallenkujan puoleisella ulkoseinällä. (Kuva:Eturivin tähti)
Jotain on säilynyt muistona entisestä:pääsisäänkäynti on täsmälleen entisessä paikassa! Kuparikatto saa aikanaan ajan patinaa pintaansa. (Kuva:Eturivin tähti)

Talon sisäpuolella on satsattu yleisötiloihin – ei niinkään henkilökunnan käytössä oleviin tiloihin, jotka nekin ovat toki asianmukaiset ja pitkäikäisiksi suunnitellut. Kaikkialla on erityisesti huomioitu nykytietämyksen mukaisesti terveellisyysasiat, jotta jatkossa vältyttäisiin sisäilmaongelmilta.

Turvallisuudestakaan ei ole tingitty. Esimerkiksi kaikki materiaalit seinistä tekstiileihin ja kalusteisiin ovat paloturvallisia, mutta teatteritalossa ei ole sprinklerijärjestelmää. Varsinaisen purppuran värisen esiripun takana on metallikudoksesta valmistettu paloesirippu, joka laskeutuu automaattisesti alas tulipalon sattuessa estäen palon leviämisen ja pitäen savun vain yhdellä puolen esirippua.

Kampaamon tilat ovat kolme kertaa suuremmat ja luonnollisesti ajanmukaisemmat kuin vanhassa talossa. (Kuva:Eturivin tähti)
Kaikista henkilökunnan tiloista on esityksen aikana videokuvayhteys näyttämölle. Tämä näyttö löytyy henkilökunnan lämpiöstä. (Kuva:Eturivin tähti)
Henkilökunnan sosiaalitiloissa on luonnollisesti myös sauna. (Kuva:Eturivin tähti)

Hyvä akustiikka on ensiarvoisen tärkeää teatterissa. Katsomon tekstiilimatto ja tuolien päällysteet, katon akustiset heijastimet ja äänivaimennetut teräksiset kulkusillat sekä seinien akustiikkalevyt vaikuttavat omalta osaltaan tähän. Vaikka katsomo ei olisi täynnä, pitäisi puheäänen kuulua hyvin näyttämöltä katsomoon ilman mikrofonejakin. Tästä näyttelijöillä on jo hyviä kokemuksia.

Avoimien ovien päivänä saatiin ensi kertaa kunnolla käsitys siitä miten yleisön määrä vaikuttaa salin akustiikkaan ja miltä täyttyvä katsomo näyttää. (Kuva:Eturivin tähti)

Sisätiloissa on käytetty vammaisneuvoston ohjeistuksen mukaisesti kontrastivärejä. Tästä syystä esimerkiksi lämpiössä on käytetty mustan ja valkoisen lisäksi murrettua, tummaa violettia kontrastivärinä. Astioiden kilinän, puheensorinan ja muiden äänien vaimentamiseksi lämpiön katto on rei’itettyä kipsilevyä ja lattia tekstiilimattoa. Naulakon edustalla oleva mielenkiintoisen näköinen betoninen elämyslattia muistutti erään kävijän mukaan kovasti Imatran kosken pohjakiviä.

Lämpiön akustiikkaa parantaa omalta osaltaan myös imatralaisen taidegraafikko Reetta Ahosen taideteos. (Kuva:Eturivin tähti)
Teatterinjohtaja Timo Rissanen on kovasti tyytyväinen uudisrakennukseen ja sen sisustukseen. Tässä kuvassa ollaan lämpiössä kahvitarjoilun äärellä. (Kuva:Eturivin tähti)

Avoimien ovien päivän runsas kävijämäärä osoittaa mielestäni sen, että imatralaiset ovat ottaneet uuden, ihmeellisen teatteritalon omakseen. Poistuessani avoimet ovet –tapahtumasta noin klo 14 aikoihin, oli järjestyksenvalvojan laskurin mukaan 801 henkilöä käynyt tutustumassa uuteen taloon ja vielä oli tunti aikaa jäljellä. Tätä kirjoittaessani lopulliseksi kävijämääräksi ilmoitettiin 1001. Huikeaa!

Timo Rissanen kertoi tilaisuuden alussa, että avajaisnäytelmän lipuista on varattu jo uskomattomat 60 %. Irma Blankenstein assistentteineen myi erityishintaisia lippuja koko kolmetuntisen tapahtuman ajan kiivaaseen tahtiin. Kello 14 aikoihin Irma kertoi entistä useamman viikonloppunäytöksen olevan nyt loppuunmyyty. Mihin lukuihin mahdetaankaan päätyä ennen 10. helmikuuta olevaa ensi-iltaa?

Asko Pätäri ja muut järjestyksenvalvojat pitävät omalta osaltaan huolta runsaasta kävijäjoukosta. Tulijoita oli sen verran paljon, että aika ajoin sisäänpääsyä teatteritaloon piti jopa rajoittaa. (Kuva:Eturivin tähti)
Marko Kurikka tuskin muistaa kuinka monta talokierrosta teki päivän aikana. Puhe ei lakannut eikä hymy hyytynyt yhdelläkään kierroksista. (Kuva:Eturivin tähti)

Uskon avoimien ovien päivänä teatterilla käyneiden nähneen omin silmin sen, että uusi teatteritalo on hieno ja siitä voi jokainen imatralainen olla ylpeä. Sinne kelpaa kutsua vieraita kauempaakin. Ennen kaikkea se on siun!