Saanko esitellä:Rooliasujen salaisuuksien haltija

Eturivin tähtenä tapaan ”kulisseissa” ihmisiä, jotka itse eivät koskaan pääse näyttämölle, mutta heidän työpanoksensa on tärkeä esityksen onnistumisen kannalta. Tällä kertaa esittelen Marja Liukkosen, joka työskentelee Teatteri Imatran puvustajana. Marjan esittelyn kautta uskon myös blogini lukioiden saavan käsityksen siitä mitä kaikkea puvustamossa tehdään ja miten rooliasut syntyvät.

Marja on ollut jo pienestä pitäen kätevä käsistään. Erityisesti ompelu ja neulominen kiinnostivat, joten oli luonnollista hakeutua alan koulutukseen. Marja on valmistunut ompelu- ja neulealan suunnittelija-ohjaajaksi legendaarisesta, hämeenlinnalaisesta Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopistosta. Ura teatterissa ei ollut koulutukseen hakeutuessa mielessä, mutta päätyminen työharjoitteluun Lappeenrannan teatteriin vei naisen mukanaan. Työ vakinaisena puvustajana löytyi myöhemmin Imatralta.

Siististi järjestettyinä ovat pukuvaraston asut. Siitä pitää Marja Liukkonen huolen. (Kuva;Eturivin tähti)

Uranvaihto ei ole käynyt Marjalla mielessä, koska työssä pystyy hyödyntämään osaamista ja mielikuvitusta monipuolisesti sekä oppimaan koko ajan uutta eri produktioiden myötä. Marjan tähänastisen uran vaativin produktio on ollut Hobitti –näytelmän puvustus. Tämä siksi, että kyseessä olivat tunnetut, suorastaan ikoniset hahmot, joista katsojille oli jo muodostunut kirjojen ja elokuvien perusteella tietty mielikuva. Marja ei ollut lukenut tai katsonut mitään Hobitteihin liittyvää ennen puvustuksen suunnittelun aloittamista, koska ei ole kiinnostunut fiktiivisistä tarinoista. Hobittien asujen suunnittelun haasteena oli yhtäältä välttää olemassa olevan mielikuvan liiallista rikkomista ja toisaalta liiallista kopioimista.

Marja on puvustamon ainoa vakinainen työntekijä, joten hän vastaa kaikkien esitysten puvustuksesta suunnittelusta valmistukseen. Tarvittaessa puvustamoon palkataan määräaikaista apua. Tällä hetkellä lisäapu on todellakin tarpeen. Uusien tilojen kuntoon laittaminen kun vie oman aikansa ja samanaikaisesti pitää huolehtia noin sata pukua valmiiksi tulevaan helmikuiseen avajaisensi-iltanäytelmään. Ensi kesän kesäteatterinäytelmän pukujakin on pohdittava jo tässä vaiheessa ainakin sen verran, että näytelmän promokuvat saadaan otetuksi. Puvustamossa siis todellakin piisaa kiirettä tällä hetkellä.

Heidi Haapasalo on apuna ompelemassa asuja tulevaan avajaisensi-iltanäytelmään. (Kuva:Eturivin tähti)
Laajan korvakoruvalikoiman järjesteleminen uusiin puvustamon tiloihin vie oman aikansa. sekin. (Kuva:Eturivin tähti)
Aurinko- ja silmälasit sekä osa kaulakoruista on jo löytänyt oman paikkansa. (Kuva:Eturivin tähti)

Näytelmän suunnittelu on tiimityötä ja se vaatii oman aikansa. Puvustaja on osa tiimiä ja puvustuksen suunnittelu vie sekin oman aikansa. Jotta saisin paremman käsityksen miten puvustuksen suunnittelu ja toteutus tapahtuu, kertoi Marja minulle uuden teatteritalon avajaisensi-iltanäytelmän puvustuksesta.

Puvustuksen suunnittelu alkaa käsikirjoituksen lukemisella. Marja sai Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -näytelmän käsikirjoituksen lokakuussa. Samoihin aikoihin Marja katsoi Jonas Jonassonin romaanin pohjalta tehdyn elokuvan. Kirjan hän oli lukenut jo aiemmin. Näiden pohjalta syntyi alustavia ajatuksia siitä millainen puvustus voisi olla.

Lokakuun alkupuolella pidettiin myös ensimmäinen yhteinen palaveri näytelmän ohjaajan Timo Rissasen kanssa. Virallisempi palaveri koko suunnittelutiimin kesken pidettiin lokakuun lopussa. Näissä palavereissa vaihdettiin mielipiteitä näytelmän visuaalisesta puolesta, sillä kaiken pitää sopia yhteen. Puvustus kun ei voi olla täysin eri tyyliä vaikkapa lavastuksen kanssa.

Konkreettisempaan pukujen suunnitteluun Marja pääsi käsiksi loka-marraskuun vaihteessa roolijaon selvittyä. Satavuotias on puvustuksen kannalta vaativa jo siksi, että rooleja näytelmässä on viitisenkymmentä joukkokohtausten lisäksi. Tämän vuoksi asuja tarvitaan noin sata. Asujen määrä ei Marjan mukaan ole ongelma. Haasteellisuutta lisää se, että pääosaa esittävää näyttelijää lukuun ottamatta kaikilla muilla näyttelijöillä on useampia rooleja esitettävänään. Tämän takia rooliasusta toiseen vaihtamisen pitää tapahtua nopeimmillaan jopa alle 20 sekunnissa. Tämä tarkoittaa kerrospukeutumista. Käytännössä näyttelijä pukeutuu useampaan asuun kerralla ja riisuu päällimmäisen kerroksen pois tai pukee jonkin lisäosan olemassa olevan päälle siirtyessään seuraavaan rooliin. Voi olla, että Satavuotiaassa tullaan näkemään rooliasusta toiseen vaihtamista jopa näyttämöllä yleisön silmien edessä, koska aikaa kulisseihin siirtymiseen ei ehkä ole.

Rekillä roikkuu joitakin valmiiksi ommeltuja Satavuotiaan rooliasuja odottamassa haalistuskäsittelyä. (Kuva:Eturivin tähti)

Kerrospukeutuminen on yksi syy siihen miksi suurin osa Satavuotiaan puvuista joudutaan ompelemaan itse. Toinen syy on se, että näytelmässä tarvitaan esimerkiksi sotilasasuja eri puolilta maailmaa eikä pukuvuokraamoista löydy juurikaan muita kuin suomalaisia, saksalaisia ja venäläisiä sotilaspukuja. Koko-ongelmiakin on, sillä Marjan mukaan pukuvuokraamoista löytyy asuja vain ruipeloille. Tällä kertaa omista varastoista löytyvien aiempien näytelmien asuista ei juuri ole apua, koska ne eivät sovi näytelmän aikakauteen ja tyyliin. Puvuston asuistahan osa on kirpputorilöytöjä ja osa jopa lahjoituksina saatuja. Marja kiertääkin kirpputoreja ahkerasti varsinkin silloin, kun on todennäköistä löytää sieltä jotain sopivaa.

Asut säilytetään puvustamossa aikakausien mukaan järjesteltyinä, jotta niitä on helppo löytää. Tässä miesten pukuvalikoimaa. (Kuva:Eturivin tähti)
Hattujakin löytyy jos jonkinlaista. (Kuva:Eturivin tähti)

Marjan mukaan puvustajan ”salaisuuksia” ovat teippi, tarranauhat ja toppaukset. Teipillä saadaan esimerkiksi runsasmuotoisen näyttelijän rinnat pienemmiksi tai jopa katoamaan kokonaan. Teipin avulla ylipäätään voidaan nostaa ja laskea, lisätä tai latistaa yhtä sun toista. Toppauksilla puolestaan saadaan lisää muotoja koko kehoon tai tiettyyn osaan sitä, vaikkapa peffaan. Tarranauhat puolestaan ovat avainasemassa kerrospukeutumisessa.

Toppaukset ovat yksi puvustajan salaisuuksista. (Kuva:Eturivin tähti)

Marjan omasta mielestä yksi nokkelimmista asuista, jonka hän on suunnitellut, on viime kesän Kekkonen – syntymästä kuolemattomuuteen –näytelmässä nähty Alli Paasikiven rooliasu. Asu oli mekko, johon oli ”sisään ommeltu” naiselliset muodot ja ennen kaikkea käsivarsien ”allit”, jotka Jussi Puhakka sitten esitteli näyttävästi. Asun selkäpuolella olleet tarranauhat mahdollistivat kaiken edellä mainitun pukemisen ja riisumisen muutamassa sekunnissa.

Aikanaan sitten näemme helmikuisessa ensi-illassa mitä nokkeluuksia Satavuotiaan rooliasuissa on käytetty ja mitä toiveita näyttelijät ovat asuistaan esittäneet. Marjan mielestä on tärkeää kuunnella myös heidän mielipiteitään, sillä heidän on tunnettava olonsa mukavaksi rooliasuissaan.

Pikku-Allania esittävän Niklas Lavertyn mittoja otetaan, jotta asuista tulisi sopivat. Lisäksi Niklas saa sanoa oman mielipiteensä, jotta asussa olisi mukava olla. (Kuva:Eturivin tähti)
Sami Sivosenkin mitat on kirjattu tarkasti ja yksityiskohtaisesti muistiin, jotta kaikki kahdeksan eri roolin asut aikanaan sopivat. (Kuva:Eturivin tähti)

Näemmekö Satavuotiaan asuissa myös jotain neulottua? Marja kun on omien sanojensa mukaan hyvä neulomaan, vaikka tätä taitoa hän hyödyntää todella harvoin puvustuksissaan. Otan neulomisen esille siksi, että koetan löytää vähintäänkin yhden esittelemääni henkilöä ja itseäni yhdistävän asian. Neulominen on asia, josta minäkin pidän ja jossa olen omasta mielestäni hyvä. Omalta osaltani neulominen on tosin viime vuosina jäänyt melko vähiin. Silmät rasittuvat siinä ihan liikaa. Tarkalla silmällä aion kuitenkin avajaisensi-illassa katsoa mitä etunimikaimani on tällä kertaa saanut aikaan.