Saanko esitellä:Eturivin tähti

Tähän ”rooliin” päädyin vastattuani kesäkuussa hakemukseen, jossa Teatteri Imatra etsi kokemusbloggaajaa kirjoittamaan teatterikokemuksistaan. Kymmenen halukkaan joukosta valittiin kolme ”loppukilpailijaa”, joiden piti antaa kirjoitusnäyte katsottuaan ensin Kruununpuiston kesäteatterissa näytelmän Kekkonen – syntymästä kuolemattomuuteen. Minua lykästi! Tulin valituksi tähän alustavasti vajaan vuoden kestäväksi ajateltuun pestiin kuulemani mukaan siksi, että annoin tekstissäni jotain itsestäni. Tähän pyrin jatkossakin.

Tulen bloggaamaan teatterista yleensä ja erityisesti kokemuksistani Teatteri Imatran ihkaensimmäisenä Eturivin tähtenä. Eturivin tähti pääsee näkemään ja kokemaan myös sen mitä teatterissa tapahtuu ennen kuin esirippu nousee ja esitys alkaa. Kulissien takaiseen elämään tutustuminen tulee aivan varmasi syventämään omaa teatterikokemustani tuoden siihen uusia ulottuvuuksia. Toivottavasti blogini kautta pystyn raottamaan esirippua ja sen takana tapahtuvaa myös lukijoille. Edessä on aivan varmasti ainutlaatuinen kokemus, joka sattuu kohdalle vain kerran elämässä. Intopiukeena odotan mitä tuleman pitää!

Ensimmäinen huikea kokemus oli tulla "laitetuksi" rooliin eli pääsin teatterin maskeeraaja-kampaaja Sonja Kallion ja puvustaja Marja Liukkosen käsittelyyn. Alkuideana Eturivin tähden "lookille" oli Facebookista silmiini sattunut kuva jo edesmenneestä yhdysvaltalaisesta komedienne Lucille Ballista. Kun nyt katson Ari Nakarin lopputulemasta ottamaa profiilikuvaani, näen kuvissa pikkiriikkisen piirteitä myös suositun TV –sarjan Pokka Pitää päätähti Hyasinth Bucket’sta (lausutaan Bukeé). Molempia mainittuja leidejä kovasti ihailen, enkä varmaan ikinä kyllästy sarjojen I love Lucy ja Pokka pitää uusintoihin.

Tässä muutamia Katri Storhammarin ottamia kuvia muodonmuutosprosessista, jonka tuloksena Manta näyttää ihan joltain muulta kuin itseltään. Ei tullut ihan kaunotarta, mutta ei onneksi hirviötäkään!

Sonja pohjustaa päätäni peruukkia varten.
Silmiä piirretään päähän.
Kampaus ja hattu odottavat "asennusta".
Elämäni ensimmäiset tekoripset - varsinaiset räpsyripset - viimeistelyssä.
Vielä punaa huuliin...
... ja sitten Ari Nakarin kuvattavaksi Keijo "Keku" Miettisen valaisemalle Pikku Hiisi näyttämölle.

 

Profiilikuvassani näkyy lopputuotos. Tuskin tulen toista kertaa esiintymään profiilikuvani näköisenä ja päälläni olevassa kostyymissä julkisesti, mutta ihana muisto jää! Ja ajatelkaa:Päässäni oleva peruukki on aiemmin ollut käytössä ainakin näytelmissä Kekkonen – syntymästä kuolemattomuuteen, Hiprakkainen esiliina ja Fingerpori. Sen sijaan ylläni olevan ateljeetyönä tehdyn aidon turkisstoolan on joku ihana ihminen lahjoittanut teatterille, koska hän ei sitä enää itse tarvitse. Turkis ei vielä ole varsinaisesti päässyt näyttämölle, paitsi nyt Eturivin tähteä kuvattaessa Pikku Hiisi näyttämöllä.

Arvatkaapa muuten millä maskit pyyhittiin pois, kun tilanne oli ohi? Sillä samalla, millä näyttelijätkin sen tekevät eli vauvan pepun pyyhkimiseen tarkoitetuilla kosteuspyyhkeillä! Ja peruukin liiman jämät kasvoilta poistettiin vauvaöljyllä!

Sillä välin kunnes saan seuraavan juttuni ihmisten ilmoille:käykää hyvät ihmiset teatterissa missä ikinä olettekin! Esimerkiksi Teatteri Imatrassa on menossa ja tulossa huikeita esityksiä. Ja ne ovat myös siun, jos sie niin tahot!.