Näytelmä herätellään henkiin lukuharjoituksissa

Imatran uudessa teatteritalossa alkaa jo olla elämää. Muuttolaatikoita puretaan ja tavaroille etsitään oikeaa paikkaa takuulla iloisin mielin. Tätä on varsinkin henkilökunnan keskuudessa odotettu! Vihdoinkin päästään uusiin tiloihin, jotka ovat hienot, ja ennen kaikkea nimenomaan teatteritoimintaa varten suunnitellut.

Esirippu on jo asennettu paikoilleen ja 10. helmikuuta se sitten aukeaa ihkaensimmäistä kertaa.

Avajaisensi-illan näytelmässä hoitokodista tarpeekseen saanut Satavuotias Allan Karlsson kiipeää ulos ikkunasta ja katoaa. Ensimmäisenä näyttämölle astuu Pikku-Allan, jota vuoroiltoina esittävät vierailevat lapsinäyttelijät Niklas Laverty ja Marko Taina.

Pääsin pari viikkoa sitten mukaan seuraamaan näytelmän ensimmäisiä lukuharjoituksia. Uusi teatterirakennus oli tuolloin vielä sen verran keskeneräinen, että harjoitukset pidettiin kulttuurikeskus Virran Kaleva –salissa. Minulla ei ollut ennestään mitään käsitystä siitä mistä lukuharjoituksissa on kyse. Nyt tiedän. Nyt myös sain kokonaiskäsityksen siitä keitä kaikkia teatteriproduktioissa on mukana.

Heikki Pöyhiän käsissä lukuharjoituksissa oleellinen eli käsikirjoitus. (Kuva:Eturivin tähti)

Paikalla olivat koreografi Osku Heiskasta lukuun ottamatta kaikki produktiossa mukana olevat ihmiset. Näytelmän lavastuksesta vierailijana vastaava Karmo Mende selvitti lyhyesti miten lavastuksen ideat ovat syntyneet ja millaisia teknisiä ratkaisuja on odotettavissa. Vieraileva videosuunnittelija Ville Virtanen esitteli meille luomuksensa, hellyttävän 6000 kiloisen norsun. Yhteistyössä Teatteri Imatran oman äänisuunnittelija Keijo ”Keku” Miettisen tekemien ääniefektien avulla norsu aikanaan herää elämään ja tömistelee näyttämön halki. Kuulimme myös näytteen Tapani Siirtolan näytelmää varten säveltämästä musiikista. Oikein vatsan pohjassa asti tuntui. Sellaista sellot saavat minussa aikaan.

Senkin opin, että produktion näyttelijäjoukkoa kutsutaan ensambleksi. Koska kyseessä on suurempi produktio ja oma väki ei riitä, tarvitaan vierailevia näyttelijöitä. Allan Karlssonin roolissa vieraileva. teeveestäkin tuttu Lasse Karkjärvi on mielestäni nappivalinta rooliin. Eihän Lasse toki iältään ole lähelläkään satavuotiasta, mutta hänen luontainen habituksensa ja pilke silmäkulmassa ovat vaan niin Allan Karlssonia. Odottakaa niin näette ja kuulette mitä tarkoitan!

Pikku-Allanit (Niklas Laverty ja Marko Taina) sekä itse Allan Karlsson (Lasse Karkjärvi) tarkkaavaisina ensimmäisissä lukuharjoituksissa. (Kuva:Eturivin tähti)

Useasti aiemminkin Teatteri Imatran näyttämöllä nähdyt Pirja Arponen ja Heikki Pöyhiä ovat taas mukana. Näyttämöllä nähdään lisäksi enemmänkin harrastajateatterista, mutta myös Teatteri Imatran produktioista tutut Lauri Haltsonen, Ville Lamberg ja Sami Sivonen.

Ville Lambergin (vasemmalla) ja Pirja Arposen eläytymistä seuraa hymyssä suin säveltäjä Tapani Siirtola. (Kuva:Eturivin tähti)

Näytelmän ainoa yhden roolin mies on Lasse Karkjärvi. Muilla on useampia roolihahmoja esitettävänään. Esimerkiksi Kari Kinnari nähdään neljässä ja Ville Lamberg kymmenessä eri roolissa. Ensamble toimii tarvittaessa lisänä pienemmissä tehtävissä sekä joukkokohtauksissa. Hanna Kaskela ei pääse näköjään eroon Kaunottaresta. Kaunotar on nimittäin yksi hänen roolihahmoistaan. Lukuharjoituksissa kuullun perusteella tämä Kaunotar on luonteeltaan ja puheiltaan todella kaukana Kaunotar ja Hirviö näytelmän nimikaimastaan.

Heikki Pöyhiällä on näytelmässä yhdeksän roolia. Merkinnät käsikirjoitukseen on siis syytä tehdä huolella. (Kuva:Eturivin tähti)

Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi perustuu Jonas Jonassonin menestysromaaniin. Timo Rissanen on tehnyt hienon työn tehdessään muutokset ja sovitukset aiemmin käytettyyn Raija ja Pertti Nokkalan dramatisointiin. Veijarikomediaa on nimittäin esitetty aiemminkin Suomessa, mutta silloin harrastajateatterissa. Imatran esitys tulee siis olemaan Suomen ammattiteattereiden kantaesitys.

Lukuharjoitusten perusteella kyseessä on todellakin veijarikomedia. Veijarimaista meininkiä on siis luvassa ja  harjoituksetkin sujuivat todella hilpeissä tunnelmissa. Koko porukalla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan vuorosanailun edetessä. Koska minulla ei ollut käsikirjoitusta, en itse asiassa oikein tiennyt milloin naurut kuuluivat juoneen ja milloin ne pääsivät spontaanisti ilmoille. No, aikanaan tulen senkin tietämään.

Sen voin kertoa, että katsojan on syytä olla koko ajan hereillä, ettei missaa mitään. Näytelmä on varsinaista nokkeluuksien ja sukkeluuksien ilotulitusta alusta loppuun saakka.

Lopuksi muutamia juonipaljastuksia. Älä siis jatka lukemista, jos et halua tietää!

Maailmaahan se dynamiittimies Allan karkaa katsomaan ja kiertämään. Siksi näyttämöllä muun muassa nautitaan Molotovin cocktaileja ja dynamiittiä nakeilla sekä paukutellaan baabuskoita. Jossain vaiheessa naukkaillaan uusien tuttavuuksien kanssa konjakkia ja rusinasoppaa sekä perustetaan Punaiselle torille 15 neliömetrin kumipussivaltakunta, josta käsin yritetään pelastaa maailmaa kortongeilla. Matkan varrella tavataan tietysti taviksia ja Mao Tse Tungin lisäksi muitakin valtionpäämiehiä.

Enpä kerrokaan enempää, niin jää jotakin odotettavaa. Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea tapahtuu. Varsinkin, jos ajattelee Allan Karlssonin tavoin:

”Kun elämä menee jatkoajalle, on helppo ottaa pieniä vapauksia.”

Lasse Karkjärvi on Allan Karlsson. Nappivalinta! (Kuva:Ari Nakari/Teatteri Imatra)