Teatteri ja illallinen - mahdoton yhtälö?

Ainakin minulla on lähes poikkeuksetta tapana mennä vakkariavecini kanssa teatterin jälkeen johonkin ravintolaan nauttimaan lasillinen tai pari. Siinä samalla vaihdetaan mielipiteitä nähdystä ja koetusta, usein myös syödään jotain. Paremmin sanottu kuin tehty, eikä ollenkaan yksinkertainen asia, varsinkaan arki-iltana Imatralla. Lasillinen tai ihan kuinka monta vaan onnistuu mikäli paikalla ei ole niin väliä, mutta syöminen onkin ihan toinen juttu. Koettiin tämä konkreettisesti torstaina 27.10.

Parempi myöhään oli sairastapauksen vuoksi vaihtunut Kohtalo – ihmisiä Imatralla esitykseksi, joka alkoi klo 19.00 ja päättyi noin 21.15. Kun ensin oli vaihdettu muutama sana näyttelijöiden kanssa vajaalla miehityksellä hienosti toteutetusta esityksestä ja jututettu pari tuttua, oli kello hyvinkin lähempänä kymmentä. Suunnattiin siitä Kulmille ajatuksena poiketa johonkin ruokaravintolaan pienelle iltapalalle, salaatille tai sellaiselle, ei millekään isolle pihviaterialle kolmen ruokalajin menyystä puhumattakaan. Eipä tullut tästä mitään. Kaikkien ruokaravintoloiden ovet olivat joko jo menneet kiinni kokonaan tai ovia oltiin juuri sulkemassa. Hampurilais-ja kebabpaikatkaan eivät olleet enää auki Seven grilliä lukuun ottamatta. Niihin ei tosin tällä kertaa edes ollut aikomus mennä, koska oli tarkoitus se lasillinenkin ottaa.

Jouduttiin siis tyytymään tällä kertaan pelkästään lasilliseen ja arkisinkin aamuyön puolelle saakka auki oleva Bar Q oli kohteenamme. Tiskillä sitä lasillista tilatessa muistui mieleen, että ollaan joskus biljardin pelaamisen lomassa syöty siellä jotain pubiruokaa. Tilasimmekin yhdessä jaettavaksi annoksen, jota voisi kuvailla astetta paremmiksi makkaraperunoiksi. Annoksessa oli nimittäin ristikkoperunoita, lihapullia, paria eri sorttia makkaroita ja sipulirenkaita, joita kaikkia saattoi dipata kahteen erimakuiseen kastikkeeseen. Valmistaja kutsuu näitä erikoisuunissa lämmitettäviä valmisannoksia nimellä Easy gourmet. Lajissaan ihan ok, mutta tällä kertaa annosta oli ehkä lämmitetty liikaa, koska makkarat olivat kuivahtaneet. 

Ei siis mitään gourmeeta, tai korkeintaa arkista gourmeeta, teatterin jälkeinen murkinamme tällä kertaa. Ei todellakaan ole arki-iltaisin kovin hääppönen valikoima Imatralla mikäli aikoo aterioida vähänkään hienommin teatterin jälkeen. Päivänäytöksen ja ravintola- tai kahvilakäynnin yhdistäminen ei ole mikään ongelma. Ravintolat ja kahvilat kun ovat niiden päättymisen jälkeen pääsääntöisesti auki.

Tutkailin kokemuksesta viisastuneena tulevaisuuden varalle imatralaisten ravintoloiden ja kahviloiden aukioloaikoja yritysten verkkosivuilta. Liikuttavan yksimielisesti ruokaa tarjoilevat ravintolat sulkevat arkisin ovensa viimeistään klo 22. Myös Kulmilta kauempana olevan Imatran kylpylän ravintolat sulkeutuvat samaan aikaan. Eli eipä juuri ole mahdollisuuksia ennättää minnekään tilaamaan sitä ensimmäistäkään lasillista, koska lain mukaan uusien asiakkaiden vastaanottominen kuuluu lopettaa puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Ruokailulle jää tosi vähän aikaa mikäli ruuan tilaaminen edes onnistuu. Keittiö kun saattaa sulkeutua jo aiemmin. Sama juttu on myös Kulmien kahviloiden suhteen. Toisen ovet sulkeutuvat arkisin jo kello 16 ja toisen klo 17. Lauantaisinkaan kumpikaan ei ole enää auki klo 16 jälkeen. Surullista, mutta totta.

Viikonloppuna tilanne onneksi on parempi varsinaisten ruokaravintoloiden sulkiessa ovensa vasta klo 23 aikoihin. Siinä juuri ja juuri ennättää tilaamaan ja syömään annoksensa ennen valomerkkiä ja ovien sulkeutumista. Kolmen ruokalajin nauttiminen saattaa tosin jäädä haaveeksi. Ei yksinkertaisesti ennätä nauttimaan sitä aukioloaikojen puitteissa ellei sitten halua hotkimalla syödä. Voisihan sitä tietysti käydä syömässä ennen esityksen alkua, mutta ainakaan minua täydellä vatsalla ja siitä lasillisesta jos toisestakin mahdollisessa pikkuhiprakassa istuminen ei houkuta.

Nyt harmittaa se, että en tullut ajatelleeksikaan Valtionhotellin aukioloaikoja. Sinne kun se menemisen kynnys useammalla imatralaisella tuntuu edelleenkin olevan turhan korkealla. Minullakin, vaikka tiedän paikan tarjoavan hyvää ruokaa, jonka hinta-laatusuhde on kohdillaan. Valtionhotellin Linnaravintola on nimittäin arkisinkin auki klo 23.00 saakka! Jos tämän olisin tiennyt, niin sinnehän sitä olisimme ilman muuta menneet.

Eräs näytelmän Kohtalo - ihmisiä Imatralla hahmoista ilmiselvästi tietää minne kannattaa mennä syömään teatterin jälkeen oli arki tai viikonloppu. (Kuva:Ari Nakari/Teatteri Imatra)

Ehdotin aiemmassa bloggauksessani Lahjaksi luksusta teatterielämyksen antamista lahjaksi. Kehotin liittämään käyntiin ulkona syömisen. Edelleenkin olen sitä mieltä, että se on hyvä idea, mutta omasta kokemuksesta viisastuneena kehotan harkitsemaan luksuslahjan ajankohtaa huolella. Ihan vaan siksi, että kokemuksesta tulee toiveiden mukainen. Parempi myöhään illallinen kun ei saata onnistua. Ainakaan arkisin. Minun ja vakkariavecini torstai-iltainen luksus sisälsi siis pubiruokaa, mutta jo seuraavalla kerralla syönemme kenties enemmän gourmeeta. Kumminkin voi käydä, kun kohtalona on olla ihminen Imatralla.