JVG Hartwallilla

Oon tutustunut JVG:hen ensimmäistä kertaa vuoden 2011 MM-kisojen jälkeen niinkuin moni muukin. Olen aina pitänyt heidän biiseistään (ainakin melkein kaikista singleistä), mutta totaalinen hurahtaminen taisi tulla viime kesänä Tarkenee-biisin aikoihin. Tästä ei mennyt kauaakaan, kun televisiosta alkoi Vain Elämää ja VilleGalle saapui ryminällä Suomen koteihin tv:n välityksellä. Taisi silloin pyörähtää sukat tämän tytön jalassa useamman kierroksen ja siitä asti on bändin biisit soineet omilla soittolistoillani lähes yötä päivää (välillä kirjaimellisestikin). Kävin viime syksynä katsomassa JVG:n keikkaa Lappeenrannassa yökerhossa ja viime viikonloppu huipentui bändin Hartwall Arena keikkaan, jota olin odottanut viime tammikuusta asti. Liput oli tietenkin permannolle, mukaan lähti mahtava tyttöporukka ja fiilis oli katossa jo monta päivää ennen keikkaa. Kerrataanpas miten se viikonloppu oikein sitten meni!

 Lähdettiin mun työpäivän jälkeen iltapäivästä ajelemaan Lappeenrannasta kohti Helsinkiä, kävin hakemassa likat kyytiin ja nokka pistettiin kohti isoa kirkkoa. Menomatka meni oikein mukavasti, jätettiin auto metroparkkiin, otettiin metro keskustaan ja tavattiin Kampissa porukan neljäs likka. Kamat äkkiä hotlalle (tai oikeastaan Forenom ei oo hotelli, käykää tsekkaamassa jos etsitte halvalla hyvää kämppää/huonetta jostain päin Suomea), naamavärkki ja tukkalaitteet minttiin ja suunta kohti Pasilaa. Juostiin pysäkiltä Arenalle, koska oltiin jo missattu lämppärit ja keikka oli alkamassa hetkellä minä hyvänsä. Pieni hiki siihen keikan alle ja kerettiin justiinsa permannon ovista sisään kun ensimmäinen biisi kajahti ilmoille. Vähän taisi olla siinä tuuria matkassa. Keikka itsessään oli aivan mieletön ja aikalailla sitä mitä olin odottanutkin: parhaat biisit, paljon vierailijoita, taustatanssijoita ja ylipäätään mahtava show. Itselleni jäi vahvasti mieleen, kun koko halli lauloi Puistossa-kertsiä ja pojat katseli meininkiä lavalta Kelan kanssa että "Ei hemmetti".

Märkä-Simo

Keikan jälkeen siirryttiin takas kämpille ja valmistautumaan. Oltiin nimittäin ihan lähellä jatkopaikkaa eli Capitalia ja ajateltiin että pitäähän se käydä katsastamassa, varsinkin kun Teflon Brothersit esiintyivät siellä ja heidän lämppäämisensä olimme missanneet. Baarista en sano muuta, kuin että olinpa pettynyt heidän valmistautumiseensa: lempidrinkit jäi meillä tilaamatta ainespuutoksien vuoksi. Jatkoilla esiintyi Teflonien lisäksi Evelina, jota en ollut myöskään nähnyt livenä. Mutta kyllä koko illan kohokohta oli se, kun pääsin lavalle ja laulamaan mikkiin Lähiöunelmii-biisin viimeisen kertsin. Kyllä "esiintymiseni" jälkeen oli hieman outo olo, samassa tilassa oli kuitenkin vaikka ketä alan ammattilaisia ja omia idoleitanikin. Ja minähän laulaa lurautin spontaanisti siellä kaikkien edessä. Huhhuh! Voisi sanoa, että taas on yksi unelma toteutunut. Oli niin siistiä!!