Sosiaalisesti ahdistunut?

Tämä tapahtui muutama viikko sitten. Matkustin lauantaiaamuna Joensuusta Lappeenrantaan, sillä tiedossa oli syntymäpäivien täytteinen päivä. Kävelin asemalta kaverini luokse moikkaamaan häntä ja kummipoikaani. Siirryin muutaman tunnin päästä heidän kanssaan toisen ystäväni tyttären ensimmäisille syntymäpäiville. Kaikki paikalla olleet olivat kavereitani tai hyviä tuttujani.

Meitä oli noin kymmenen henkeä.

Muutaman tunnin kuluttua siirryimme kolmannen kaverini syntymäpäiville. Kaikki paikalla olleet olivat kavereitani tai hyviä tuttujani, muutamaa uutta kasvoa lukuunottamatta. Porukkaa oli suunnilleen saman verran kuin ensimmäisissä juhlissa. 

Molemmissa juhlissa minulla oli erittäin mukavaa. Tapasin muutamia sellaisia kavereitani, joita en ollut nähnyt kuukausiin. Muutaman tunnin kuluttua siirryin poikaystäväni siskolle viettämään iltaa.

Meitä oli neljä. Pelattiin Party Aliasta, syötiin pitsaa ja katsottiin salibandya. Aliaksen jälkeen uuvahdin. Jatkoimme Petjan kanssa muutaman tunnin päästä vielä keskustaan.

Baarissa näin ystäviäni ja paljon poikaystäväni kavereita, joita en ollut ennen tavannut. Koko illan minulla oli todella hauskaa.

Seuraavana aamuna olo oli oikeastaan vain väsynyt. Söin poikaystäväni vanhempien luona aamiaista. Siirryin olohuoneeseen, jossa ei ollut ketään. Petja seurasi perästä. Myöhemmin myös kaikki muut. En jaksanut keskustella. Olisin halunnut olla vain hiljaa. Yksin. Koin että oli pakko päästä kotiin vain olemaan. Hiljaa. Ja yksin.

Olin väsynyt sosiaalisuuteen. Soitinkin yhdelle kaverilleni ja kysyin että voiko olla liian sosiaalinen. Olinko uuvuttanut itseni juoksemalla paikasta toiseen? Vaikka koko päivän minulla oli ollut hauskaa, koin nyt vain uupumusta. Teki mieli ehkä vähän itkeäkin. 

Mainitsinkin aiemmassa Hygge-postauksessa olevani introvertti. Viihdyn hyvin yksinäni tai pienessä porukassa. Isossa porukassa, jossa kaikki ovat tuttujani, ei myöskään ole ahdistavaa olla, mutta saatan olla hiljaisempi kuin ystäväni kanssa kahden kesken. Tykkään ollaa ystävieni kanssa, mutta liiallinen sosiaalisuus on minulle näköjään suht uuvuttavaa. Jopa kuluttavaa.

Sosiaalinen kanssakäyminen etenkin suurissa joukoissa ei ole hänelle (introvertille) mieluisaa.
- Marja Kasanen: Introvertti ei sovi ajan muottiin


Mitä opimme tästä? Jatkossa en niputa samalla päivälle liikaa sosiaalisia kanssakäymisiä. En ainakaan, jos minulla ei ole siinä välissä aikaa ottaa itselleni. Ja jos en olisi lukenut Hyggeä, en olisi todennäköisesti ymmärtänyt mistä tämä johtui. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta. Rohkaisen jokaista tutkiskelemaan itseään, jotta voi tunnistaa itsessään omia vastaavia piirteitään. On nimittäin vaikeaa ymmärtää itseään, jos ei tajua mistä käytöksemme johtuu!