Totuus julki: Olen köyhä.

Tilanne on tämä: olen ensimmäistä kertaa elämässäni virallisesti köyhä.

ENNEN

Menin lukion jälkeen töihin pikaruokaravintolaan, jossa työskentelin lähestulkoon koko AMK-opiskelujeni ajan. Valmistuessani mulla oli ollut jo puoli vuotta töitä. Ei ehkä oman alan, mutta töitä kuitenkin. Mulla on aina ollut tuloja, ja oon ahdistunut jos tilini on mennyt reilusti alle tonniin.

Olen oppinut sihen, että on parempi pitää säästöjä pahan päivän varalle, sillä ikinä ei tiedä milloin tulee yhtäkkiä joku iso, pakollinen hankinta eteen.

köyhä, rahaton

NYT

Sen jälkeen kun muutin Joensuuhun, mulla meni kolme kuukautta aikaa ennen kuin löysin töitä. En tule saamaan koko tuolta ajalta ansiopäivärahaa, sillä olin tyhmä enkä ottanut asioista selvää. Ilmoittauduin työttömäksi vasta melkein kahden kuukauden jälkeen, kun en ollut siihen mennessä löytänyt töitä.

Elin siinä luulossa, että olin karenssissa koska irtisanouduin edellisestä työpaikastani. Todellisuudessa toiselle paikkakunnalle muuttaminen miehen perässä oli hyväksyttävä syy irtisanoutua.

En ilmoittautunut työttömäksi, sillä ajattelin naiivisti löytäväni töitä itsekin. Tai oikeastaan ehkä enemmän pelkäsin sitä, että työkkäristä minulle tarjottaisiin jotain ei-koulutustani vastaavaa, kuten puhelinmyyntiä.

Olin kuitenkin päättänyt, että kerran kun muutan ihan uudelle paikkakunnalle ja alueelle niin etsin vaikka väkisin niitä oman alan töitä. Ja löytyihän niitä. Aloitin helmikuun lopussa osa-aikaset oman alan työni.

Olen kuitenkin yli kuukauden ajan täytellyt ammattiliiton ja te-toimiston lomakkeita ja en osaa edes sanoa, milloin tulen saamaan työttömyyskorvaukseni.

työtön, työnhaku

Olen kuluttanut kaikki rahani, jotka minulla oli säästössä (pois lukien asp-tilini säästöt, joita en varmaan edes tililtä saa nostaa).

Olen myynyt autoni.

Teen etäpäiviä, jotta minulla ei kuluisi rahaa bensaan.

Lasken tällä hetkellä joka ikisen euroni, jonka kulutan ruokaan.

Ennen ajattelin ettei 30€ jostain kotiin ostettavasta turhakkeesta ole paljon. Tällä hetkellä kauppakuittia katsoessani, meinaan pyörtyä summan ylittäessä 10€.

Mulla on valtavasti meikkejä, vaatteita, koruja, tavaroita. Ulkoapäin en usko, että moni huomaa minun olevan köyhä.

köyhä, rahaton

Ja eihän tämä tähän lopu.

Vähän aikaa sitten sain kaksi kirjettä Kelalta, jossa perittiin opintotukia ja asumistukia takaisin. Reilusti yli 1000€ takaisinmaksuja.

Tiedän, että voin tehdä maksusopimuksen ja viivästyttää maksua pyytämällä uudelleenkäsittelyä.

On ihan mahdollista myös, että Kela on tehnyt virheen. Tuntuu silti kuin olisin kusessa.

Kesäkuussa alkaa myös opintolainan takaisinmaksu ja tällä hetkellä tunnen itseni tyhmäksi, etten ole laittanut sitä varten yhtään sivuun. Tai olisihan minulla ollut sitä ylimääräistä. Mutta olen elänyt nämä kolme kuukautta täällä Joensuussa niillä rahoilla.

Lopuksi muutama neuvo:

Toivon, että ihmiset olisitte tarkkoja työttömäksi jäädessänne. Laittaisitte rahaa säästöön aina pahan päivän varalle, jos vain mahdollista. Oppikaa minun virheistäni!

Ja ymmärtäisitte sen, että vaikka joku ei näytä köyhältä, niin todellisuudessa hänellä ei välttämättä ole varaa lähteä kaveriporukkanne kanssa istumaan iltaa, shoppailemaan tai syömään hienoon ravintolaan. Tai hänellä ei ole varaa ostaa bensaa, jotta voisi päivittäin ajaa 10km päähän töihin. Tai matkustaa usean sadan kilometrin päähän tapaamaan ystäviään.

Köyhyys ei välttämättä näy ulospäin!