Mitä kuuluu Marja-Leena?

Kirjoitustahti tänne blogin puolelle on ollut melkoisen olematonta. Joskus vaan asiat täytyy priorisoida, ja nyt mennyt loppuvuosi, sekä kulunut alkuvuosi on mennyt oman elämän muutoksissa. Tähän hetkeen voi kuitenkin hengähtää ja sanoa, että kaikki on kuitenkin hyvin.

Näyttelyrintamalla on aina hiljaista tähän aikaan vuodesta. Joulukuussa matkustettiin Ollin kanssa messariin pitkäksi viikonlopuksi. Kaikille ei koiraihmisille tiedoksi, että messari on koiraihmisten ja varsinkin näyttelyihmisten mekka, jonne mennään melkein poikkeuksetta joka vuosi. Pyryn ollessa täysin turkiton, ilmoitin Ollin jokaiselle päivälle. Tittelinäyttelyissä usein, valitettavasti, on kirkkaimmat sijat jo jaettu etukäteen, joten sen suurempaa menestystä en jaksanut odottaakaan. Perjantaina oli Helsinki Winner näyttely, tuomarina venäläinen nainen, jolla en ollut aikaisemmin käynyt. Miellyttävä käytöksinen tuomari, jolla oli todellakin oma näkemyksensä miltä collien tulee näyttää. Olli Nuo ERI 1, ilman SA:ta.

Lauantaina jatkettiin, tuomarina kroatialainen Jadranka Mijatovic. Olin hänelle esittänyt aikaisemmin Pyryn kaksi kertaa ja Ollin kertaalleen, ja tykkäsi molemmilla kerroilla kovasti pojistani. Yleensä niin hyväntuulinen tuomari, lauantaina todella huonolla tuulella oleva. Olli Jun ERI 2 SA ja "PU 5". Hyvin omituinen arvostelu, josta en oikein Ollia tunnistanut mutta niin tällä kertaa.

Sunnuntaille olin ilmoittanut, vaikka tulokset olikin tiedossa jo etukäteen kyseiselle tuomarille. Olli NUO EH 1, mutta vaikka tuloksena "huonoin" viikonlopun osalta, täytyy sanoa, että arvostelu oli juuri sitä mitä Olli onkin. Suurimpana virheenä piti Oliverin pitkää stoppia (mikä on totta, koska ollilla on hyvin vanhan aikainen pitkän mallinen pää) ja liian pitkää lantiota, hän haluaisi collielle paljon lyhyemmän lantion. No minä pidän siitä, että paimenkoirilla täytyy olla lantiossa pituutta, joten tässä kohtaakin huomaa, miten loppupeleissä näyttelyissä kyse on siitä, että kauneus on katsojan silmissä. Miellyttävä käytöksinen tuomari kehässä, kaikista kohteliain näytteilleasettajia kohtaan viikonlopun osalta.

Ehkä suurimpana saavutuksena viikonlopulta pidän sitä, että Olli lähti nuoren miehen hormoonihuuruissa reissuun, ja vaikka ekat päivät menikin hieman "opetellessa" käytöstapoja uusiksi, oli ihana huomata , kuinka sunnuntaina oli jotakin Ollin aivoissa käynyt, ja sunnuntaina mukana oli rento ja minua kuunteleva herrasmies :-) Nuorille uroksille tulee kaikille se aika jossakin vaiheessa, että hajut ja hormoonit vievät enemmän kuin laki sallii, mutta se kuuluu asiaan. Yksi opintie taas käytyna, ja omasta mielestäni nämä ovat todella tärkeitä opinteitä kuljettaviksi, kun haluaa hyvin käyttäytyvän ja helposti mukana kulkevan näyttelykaverin.

Tammikuussa aloitettiin vuoden 2018 näyttelyt melkoisen perinteisesti Lahden ryhmänäyttelystä, tuomarina Jaana Hartus, ja Olli tiukalla tuomarilla NUO ERI 1, ilman SA:ta jälleen.

Mutta miten jakselee mummo-koira? Melissan kanssa elellään päivä kerrallaan, nukutaan, herkutellaan, paijaillaan ja ulkoillaan hitaaseen tahtiin. Huomenna tulee ikää 13 vuotta ja 4 kuukautta. Se on todella kunnioitettava ikä, ja me yritetään nauttia yhdessä olosta niin kauan kuin se on mahdollista <3

Pojilla puolestaan on pitänyt kiirettä, ja samalla totta kai se on tarkoittanut, että kiirettä on pitänyt omistajallakin... Pyryllä kävi heti alkuvuodesta kaksi narttua vierailulla, joista toinen on jo ultrattu tiineeksi, ainakin kuusi lapsukaista sieltä löytyi! Tulevan pentueen sukutaulun voit kurkata täältä! Toisesta yhdistelmästä laitan sitten infoa, kun kasvattajakin laittaa itse.

Ja niin siinä kävi, että pienestä Ollista tuli myös MIES, kun kaunis Floora tyttönen tuli kylään... tähän kohtaan on pakko sanoa, kuinka tärkeää on, että uroksilla on hyvä ja terve sukupuolivietti. Flooran ja Ollin lapsukaisia odotellaan syntyväksi viikolla 15, ja yhdistelmän sukutaulun pystyt tsekkaamaan täältä. Ja jotta ei elämä kävisi tylsäksi, niin totta kai narttu jolle Olli oli myös luvattu, aloitti juoksunsa, ja parhaat päivät sattuikin heti ensimmäisen nartun perään. Kyseinen yhdistelmä täällä. Kuulostaa melkoiselta bordellin pyörittämiseltä, mutta totta kai, kaikki nartut päättivät aloittaa juoksunsa melkeinpä täysin samaan aikaan.

Viikon päästä ollaankin Seinäjoella collieiden erikoisnäyttelyssä, tehdään yön yli reissu kasvattajan kanssa, koska matkaa meiltä tulee sen verran, että päiväreissu tuntuu turhan raskaalta tehdä. Sen jälkeen ei ollakaan minnekään menossa, katselin kevään näyttelyitä ja tuomareita, ja totesin, että ei tartte mennä :-D Toukokuussa oli paljon kivoja näyttelyitä, mutta uskoisin, että kyllä me aikaisemminkin jonnekin mennään, tuskin malttaa koko kevättä olla pois kehistä... monessa alkukevään näyttelyssä on sellaisia tuomareita, joilla olen vasta käyttänyt jompaa kumpaa pojista, ja en viitsi maksaa kalliita näyttelyilmoja, jos tiedän, ettei sieltä suurempaa menestystä tulekaan. Mutta katsellaan, mitä kaikkea tuleva vuosi ja kevät tuokaan tullessaan..