Suru on kunniavieras

Taidettiin elää aivan loppuvuotta 2008 kun kaverini, kenen kanssa oli puhuttu, että olisi kiva hommata ravihevonen kimppaan, soitti, että nyt olisi sopiva löytynyt. Lähdetkö kimppaan mukaan, tänään illalla pitäisi hakea kotitalliin se. Taisin vastata samantien että kyllähän se passaa. Lopulta meitä oli kymmenisen ihmistä kasassa, ja kimpan nimeksi tuli Rapido Team.

Mikkelistä keväällä 2009

Niinpä pimeänä ja sateisena joulukuun iltana kotiin haettiin pieni ja karvainen lämpöinen ruuna. Päähän se ei oikein antanut koskea, mutta mikä minuun teki vaikutuksen heti alussa oli se mutkattomuus, mikä ruunassa oli käsiteltäessä. Ensimmäisenä se piehtaroi karsinassa ehkä 10 kertaa kun laskimme sen sinne. Piehtaroimisen jälkeen se marssi päättäväisesti karsinan yhdelle seinustalle, asetteli huulensa tarkkaan ja nielaisi kuuluvasti. Jaahas, se imppaa, todettiin. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Rapsu maksoi 1000 €, joten mitään ostotarkastuksia ei sen kummemmin tehty. Suoraan treenistä se ostettiin ja kovasti kehuivat luonnetta, kuinka kiva se on ajaa ja treenata. Niin asteli Rapido Azzur minun elämääni. Ristimme sen heti ensimmäisenä iltana Rapsuksi, se jotenkin vain tuntui sopivalta lempinimeltä.

Kanavan laidalla treenailemassa, kesä 2009

Vaikka olin jo ennen Rapsua jonkin aikaan "pyörinyt" ravimaailmassa, niin Rapsun myötä sukelsin sinne kokonaan. Vaikka Rapsu oli kimppahevonen, niin minä hoidin liikuttamisen pääasiassa, reenarin ohjeilla totta kai. Tuohon aikaan aika kului siis tiivisti ammattikorkeakoulussa aamut ja päivät, illat ja viikonloput joko töissä tai tallilla tai raveissa. Rapsun kanssa ravien harrastaminen oli kivaa, se oli mutkaton matkakaveri, se osasi AINA käyttäytyä. Toki sen kanssa oli omat niksinsä. Kun esimerkiksi vei hevosen kuskille lämmitettäväksi ja starttiin ja haki sieltä pois, niin kuskin vaihto piti tehdä lennossa. Pysähtyminen tai oikeastaan kävelyn hidastaminenkaan ei ollut vaihtoehto. Opin nopeasti melko ketteräksi kärreille hyppijäksi, monelle kimppalaiselle on varmasti jäänyt Mikkelissä suorittamani 2 metrin ilmaloikka kärreille, kun Rapsu päätti startin jälkeen, että käyntikään ei ole vaihtoehto. Kärrien kanssa tai myöhemmin ratsainkaan Rapsu ei oikein ikinä oppinut pysähtymään, odottaminen kesken työnteon ei kuulunut Rapsun sanastoon. Raveissa koettiin iloa, ja onnistumisen tunteita parin voiton ja muutaman totosijan myötä, ja myös niitä epäuskoisia aikoja, kun hevonen juoksee Vermon keskiviikko-illassa viimeisessä lähdössä viimeisenä maaliin, ja pääsee vielä doping-testiin (toinen Rapsun bravuuri, se ei kertaakaan suostunut pissimään doping-testeissä). 2009 syksyllä suoritin Rapsulla C-raviajokortin. Ensimmäisellä ajoharjoituskerralla Rapsu hyppi pystyyn, koska, no onhan se volttaaminen melko tylsää hommaa hevoselle joka on tottunut avaamaan voltista ja auton takaa täysiä :-D. Opettajat sanoivat, että jos seuraava kerta ei suju rauhallisemmin, niin kurssihevonen menee vaihtoon. Loput kerrat sujuivat todella hyvin, joten Rapsun kanssa suoritin kurssin loppuun saakka.

Muru <3 2011 tammikuussa

2010 ja muutosten vuosi; itsellä oli edessä vaihto-opiskelu Pietarissa syyslukukauden ajan. Rapsulla oli ikää mittarissa 10 vuotta ja starttien määrä rupesi lähentelemään 100. Syyskuussa 2010 Rapsu juoksi viimeisen starttinsa ja jäi eläkkeelle ravihommista. Tässä vaiheessa oli selvää, ettei Rapsua myydä minnekään ulkopuoliselle. Niinpä Rapsu jäi eläkkeelle, ja kun jouluna 2010 palasin Pietarista, vein sen uuteen talliin ja alkoi minun ja Rapsun yhteinen taival kaksistaan. Rapsulla oli ratsastettu ja se toimi ihan kivasti, selkään nouseminen oli hieman ongelmallista johtuen samasta malttamattomuuesta kuin pysähtyminen kärryjen kanssa. Me pärjättiin kuitenkin loistavasti, maastoiltiin paljon. Ratsastaessa Rapsu oli melko hektinen, se reagoi nopeasti asioihin, yleensä tekemällä äkkikäännöksen. Ilkeä se ei kuitenkaan ikinä ollut, se ei ryöstänyt tai pukittanut ikinä. Autoja tai muita härveleitä se ei pelännyt, ja se olikin todella luotettava maastohevonen siinä mielessä, ikinä ei vain voinut tietää, mikä kuusi kuiskaili Rapsulle niin, että piti tehdä äkkikäännös.

2013
2013 syksy
Melkein ainoita ratsastuskuvia meistä, syksy 2013

Rapsun kanssa muutettiin muutaman kerran, aina sen mukaan mikä oli itselle myös helpointa, lähinnä ajomatkojen suhteen. Rapsu oli aina vähän tosikko. Vaikka raviuran jälkeen liikuttaminen oli "hupiliikuntaa", eli liikuttiin miten huvitti, milloin huvitti ja vapaapäivistä ei otettu stressiä, niin minua aina jaksatti naurattaa sen totinen "työmoodi", se asetti korvansa takaviistoon ja niskan tiettyyn asentoon ja kulki kuin juna. Alahuuli naputti tahtia, plop plop. Muita hevosia kohtaan Rapsu oli natsi (anteeksi sanavalinta). Se oli kiistaton pomo, ja osasi käyttää melko rajujakin otteita. Niinpä Rapsu tarhasi usein yksin. Vuonna 2014 Rapsu sai kuitenkin ihka oman tyttöystävän, Mallan. Rapsu oli pomo, ja esitti hapanta ihmisten edessä, mutta silmän välttäessä jakoi aamukauransakin mielitittynsä kanssa.

Kesä 2014
Kesä 2014

Vuonna 2015 Rapsu muutti kaverini talliin heidän hevosensa seuraksi. Tässä vaiheessa jo jollain tapaa tiesin, että tämä paikka on Rapsun viimeinen koti. Syksyllä 2015 liikutin Rapsua vielä suhteellisen ahkerasti, mutta loppuvuodesta 2015 eläinlääkäri kuuli rokotusten yhteydessä Rapsulla "todella vahvan sivuäänen" sydämestä. Tämä oli itselle täysin uusi asia, mitä se tarkoittaa hevosen kohdalla? Koirillehan tehdään sydänleikkauksia ja niille on olemassa sydänlääkitykset, mutta miten on hevosen laita? Tutkimukset olisivat olleet törkeän kalliita, joten päätin, koska kyseessä on harrastehevonen, niin en lähtenyt jatkotutkimuksia tekemään; Rapsu sai siis jäädä tässä vaiheessa kokonaan eläkkeelle. Lisäksi Rapsua oli vaivannut koko sen elämänsä ajan hakautuvat takapolvet. Se sai viettää päivät kiusaten Hilppaa, ulkoillen isossa tarhassa, ja syöden niin paljon kuin se vain jaksoi.

Josta pääsemme päivään ja päätökseen, päätös, joka oli raskas, ja joka tuntuu edelleen raskaalta. Mutta silti niin oikealta ja levolliselta, viimeinen palvelus Ystävälle on nyt tehty.

"Suo anteeks kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää"

Rapido Azzur

25.5.2000-31.5.2017

<3