Uuden äärellä

Hurjaa. Tässä sitä nyt ollaan, on vaikea välillä käsittää, että minulla on OMA BLOGI. Pää on kuin Haminan kaupunki, pyörällä, ja ajatuksista on vaikea saada kiinni. Niitä kun on miljoona, ja ne poukkoilevat oman halunsa mukaan miten haluavat. Päällimmäisenä ovat kuitenkin into ja mielenkiinto, sekä kiitollisuus päästä mukaan tähän yhteisöön! Samaan aikaan myös jännittää, ja pieni pelko nostaa päätänsä, onko minusta tällaiseen? Kiinnostaako ketään? Pieni pelko on ihan terveellistä, sillä se saa minut aina ylittämään itseni ja tekemään asioita, joita en muuten välttämättä tekisi. Se on se, joka saa minut sanomaan itselle "havuja per***e", ja toimimaan. Koska sellainen minä olen, toiminnan ihminen. Ja nimenomaan se "kyllä minä itse osaan" tyyppinen. Tiedän sen aiheuttavan joskus harmaita hiuksia läheisilleni, pahoittelut siintä. Ja kuten osasin itseltäni odottaa, lähti jutut heti vähän laukalle, joten otetaanpa hetki itselleni, eli sille, kuka minä oikein olen? Pahoittelen kuvien huonoa laatua, jouduin ottamaan ne omasta Facebook-profiilista, koska minulla ei ole niiden alkuperäisiä versioita enää tallessa...

Nykyisin olen paljon vaaleampi :)
YO-kuva (c) Heidi Örling Pasada Ky

Olen siis Hanna, hyvin tavallinen ja hyvin eläinrakas tyttö (kyllä, vielä tyttö) Lappeenrannasta. Olen asunut melkein koko elämäni Lappeenrannassa lukuunottamatta yhtä syksyä, jonka vietin opiskelijavaihdossa Pietarissa. Asun mieheni kanssa omakotitalossa, ja meillä on kolme koiraa sekä kissa. Elämä pyörii siis hyvin vahvasti eläinten ympärillä, ja varsinkin koirien. Töissä käyn keskustassa, ja toimin vastuumyyjänä miestenvaate ketjussa. Vapaa-aika menee koirien kanssa, suurimmaksi osaksi. Kuulun KnowHau Ry nimisen koirayhdistyksen hallitukseen sekä olen yhdistyksen sihteeri. Lisäksi vedän näyttelykoulutuksia yhdistykselle. Tykkään viettää aikaa ystävieni ja perheen kanssa, sitä aikaa vain ei riitä heille niin paljon, kuin haluaisin.

Pikkusiskoni, minä ja isosiskoni sekä koiramme Rambo

Melkein 28 ikävuoteen mennessä olen ehtinyt harrastaa ja kokeilla kaikenlaisia juttuja, suurin osa eläimiin liittyviä. Eläimet ovat aina pysyneet, ja tulevat pysymään isona osana elämää. Minulla on siis kolme pitkäkarvaista collieta, ja kun joku kysyy, miksi juuri collie, en osaa vastata kuin sen, että minä vähän niin kuin synnyin niiden keskelle. Mummilla ja Ukillani oli niitä, ja meidän ensimmäinen collie tuli taloon kun olin alta 2-vuotias. Siitä asti niitä on ollut, välillä yksi, välillä kaksi, sitten kolme... En pysty kuvittelemaan elämää ilman, että minulla ei olisi Collieta rinnallani. Joten luonnollisesti, koirien kanssa on tullut puuhattua kaikenlaista. Koiranäyttelyissä aloitin käymään kun olin 10 tai 11-vuotias, lapsesta saakka siis. Ja vuosien varrella intohimo koiranäyttelyitä kohtaan ei suinkaan ole vähentynyt, vaan se kasvaa kasvamistaan.. onko olemassa joku absoluuttinen raja, jolloin en voisi niistä nauttia enempää, epäilen. Tulette kuulemaan todella pian sneak peakkia, miltä se koiranäyttelyn toinen puoli näyttää, eli millaista on järjestää koiranäyttely!

Koirien ohella olin jo lapsena kiinnostunu enemmin eläimistä kuin barbeista. Avara Luonto oli lauantai-iltojen hittiohjelma, kirjastosta luettiin kaikki mahdollinen eläimiin liittyvä, ja eniten suretti elokuvissa jos eläimelle kävi jotakin (tämä edelleen itkettää enemmän, kuin jos joku henkilö kuolee elokuvassa... I know... en voi sille minkään). Hevoset astuivat elämääni kun olin 7-vuotias, ja ne kulkivat pitkään mukana aikuisiälle saakka.Ensin ratsastuksen parissa, ja myöhemmin raviurheilun parissa. Olen suorittanut raviajokortin (C-lupa) ja ajanut yhdet harjoitusravit sekä yhden virallisen monte-startin. Omiakin hevosia on ollut, mutta niistä joskus myöhemmin enemmän. 

lv t. Grande Victoria ja minä Ratsastuskoulu HUBS Rapsu&Hannu (c) Sini Kaartinen Minä&Rapsu (c) Sini Kaartinen

Liikkuminen kuuluu elämään vahvasti, lähinnä lenkkeilemällä ja metsässä samoamalla koirien kanssa. Harrastin noin vuoden verran kuntonyrkkeilyä, josta pidin kovasti, mutta se oli miinus 1 koiraa sitten... eli enää ei aikaa löydy. Ala-asteella ja osittain vielä ylä-asteella kävin kuvataidekoulussa, ja tykkään piirtää edelleen, mutta nekin vähäiset taidot ovat ruosteessa, hevosen osaan edelleen piirtää unissanikin, niitä kun jaksoin piirrellä lapsena tunnista toiseen. Rakastan lukea kirjoja; niissä on vain se huono puoli, että kun luen kirjaa, niin en malta lopettaa, ennen kuin se on luettu kannesta kanteen. Olin aikamoinen lukuhiiri lapsena, ja kehityin melko nopeaksi lukijaksi. Harry Potterin viimeisen osan luin puolessatoissa päivässä kun sen käsiini sain... siksi luen enää harvoin, koska unohan kaiken muun ympärillä olevan silloin! Kesälomaa odotellessa että saa hautautua hyvien kirjojen pariin...

Luonteeltani olen tyypillinen kaksonen sekä keskimmäinen lapsi. Olen suorapuheinen ja tykkään, että asioista keskustellaan suoraan ja asiallisesti. Oma ajatuksenkulku juoksee ja pomppii aiheesta toiseen sellaista vauhtia, että odotan muiden pysyvän siinä samassa tahdissa mukana, ja se saattaa useinkin aiheuttaa hämmennystä kanssakeskustelijoissa. Nauran PALJON (varsinkin omille jutuille), ja vitsailen paljon, välillä vakavillakin asioilla. Olen hyvin kilpailuviettinen (kaverit väittää huonoksi häviäjäksi??) Uskon omiin asioihini vahvasti; minulle siis saattaa joutua perustelemaan hyvinkin vahvasti, miksi saattaisin olla jossain asiassa väärässä. Tykkään kuitenkin, että olen kiltti ihminen. En tykkää aiheuttaa kenellekään mielipahaa, ja yritän aina auttaa parhaani mukaan. Sana ei on joskus hankala, ja huomaan löytäväni itseni monesti tilanteista, joiden aikatauluissa ei ole mitään järkeä. Vihaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä, tekopyhyyttä sekä ihmisistä löytyvää julmuutta; toinen puoleni uskoo kuitenkin hyvyyteen, ja siihen, etteivät hyvät teot maailmasta ole loppuneet. Yllättäen, eläimiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja väkivalta saa minut näkemään punaista, ja rajusti.

Tässä hieman jotain itsestäni, kiva jos joku jaksoi lukea loppuun saakka! Esittelen ne kolme muuta blogin päätähteä omassa postauksessaan seuraavaksi, ettei tämä ensimmäinen veny aivan liian pitkäksi.

Palataan!