Vieroitusoireita

Poden tällä hetkellä aivan järkyttävää näyttelykuumetta. Yritin katsella sopivia mätsäreitä lievittämään pahinta hourailua, mutta ne harvat, joita omalla paikkakunnalla olisi ollut, olivat niin, etten niihin päässyt. Olen viimeeksi käynyt MAALISKUUSSA oman koiran kanssa näyttelyssä. Viime lauantaina meidän piti mennä Savitaipaleelle ryhmnänäyttelyyn mieheni ystävän koiran kanssa, mutta yrjö tuli kylään (ei onneksi meille), joten näyttely jäi välistä. Pitäisi varmaan yrittää käydä tasaisemmin näyttelyissä, rahapussi kiittää kun kuumehoureissa ilmoittaa sitten ahneuksissaan moneen näyttelyyn kerralla (heh heh, ei vaan, näihin kaikkiin sattui päättymään suht samoihin aikoihin ilmoittautumisaika).

Moni aina kysyy, MITÄ MINÄ SAAN näyttelyissä käymisestä. Voittaako sieltä rahaa, on usein kysytty kysymys ei-koiraihmisen suusta. Ei, sinne ainoastaan menettää rahaa. Kuulostaa hullulta, eikö? Näyttelyaamut alkavat aina ennen kukonlaulua, edellisenä iltana koiran laittaminen ja nukkumaan meneminen on venynyt puoleen yöhön. Ajokelit talviaikaan lievästi sanottuna mielenkiintoisia, ja syksyn pimeys, mutta sitten taas puolestaan kesäaamut auton ratissa ovat jotain maagista. Näyttelypäivät venyvät pitkiksi, syömään ehdit EHKÄ näyttelypaikalla, viimeistään kotimatkalla illalla, ja silloinkin se saattaa olla huoltoasemalta matkaan napattu sämpylä. Kesäaikaan et koiraa voi jättää autoon (olen lukemattomat kerrat käynyt metsässä puskapissillä koira hihnassa kun olen ollut yksin liikenteessä). Hullun hommaa voisi joku sanoa... Mutta kai se on se sama palo, mikä jollain muulla on vaikka juoksemiseen. Intohimo.

Olen koiranäyttelyiden myötä saanut lukemattoman määrän uusia ihmisiä elämääni. Osasta heistä on tullut minulle todella läheisiä ystäviä. Pyrin aina katsomaan oman rotuni loppuun saakka, vaikka oman koirani kanssa ei tarvitsisi jäädä loppuun saakka. Vinkkinä sellaisille harrastajille, jotka pyörähtävät oman koiransa kanssa kehässä ja lähtevät sitten kotiin; omasta rodusta oppii todella paljon, kun seuraa kehät loppuun saakka. Tietysti jos oma rotu on sellainen, jota on muutama kappale aina vain ilmoitettuna niin nopeastihan ne kehät ovat sitten ohitse, mutta collieita on melkein aina 20-80 ilmoitettuna, ja keskimääräinen lukumäärä on varmaan joku 40 tänä päivänä.

Hamina KV:n aikataulut ilmestyivät tänään. Pk collieilla olikin tuomarinmuutos, mutta se ei meitä haittaa. En jaksa ottaa paineita, vaikka tuomarinmuutos tulisikin, niitä tulee pakostikin aina välillä. Pitää vain yrittää houkutella sisko mukaan, koska minulla on molemmat pojat sinne ilmoitettuna, niin jos käykin niin, että molemmat ovat paras uros luokassa, niin tarvitsen jonkun toisen mukaan esittämään. Mutta vielä melkein kaksi viikkoa aikaa Haminan näyttelyyn, pitää siis yrittää pysyä housuissa. Haminan jälkeen onkin Ollilla sitten Helsingissä PK-tapahtuma heti helatorstaina. Joten onneksi kivunlievitystä tähän kuumeiluun on siis tiedossa.

Niin, ja kaikki kuvat on otettu viime sunnuntaina, kun kävimme poikien kanssa Saimaan rantoja pitkin kävelemässä. Ihana kevät ja kesä, sieltä se pikkuhiljaa tulee! Koittakaa kestää, kuvien laatu on toistaiseksi se mitä omalla puhelimella saa otettua, olen katsellut kameraa, mutta en osaa päättää millaisen haluaisin tai edes tarvitsisin. Millekään monen tonnin kapistukselle en kuitenkaan näe, että minulla on tarvetta.

Palataan!