Viherkasveja ja piirtelyä

Ostin ensimmäisen viherkasvini, kookkaan jukkapalmun, muuttaessani ensimmäiseen kotiini joitakin vuosia sitten. Kyseinen yksilö mädäntyi pian liiasta kastelusta, muutkin kasvit kuolivat viimeistään kastelun laiminlyönnistä lomamatkan ajalta. Kohtuus kaikessa, vaikka vedellä läträämistä ei todellakaan pitäisi laiminlyödä.

Markettien laatua aliarvioidaan, suuremmat kaupat tarjoavat kasvien lisäksi myös laajan valikoiman tarvikkeita ja lisäravinteita. Sesonkina kasveja kannattaa myös etsiä kaupallisista puutarhoista. Pyrin etsimään yksilöitä, joissa on paljon nuppuja ja nuoret lehdet. Näin pääsen nauttimaan kukkaloistosta myöhemmin. Kasvien valtti on se, että ne pysyvät kauniina myös kukkimisen jälkeen.

Miun suosikkeja ovat paksurunkoiset ja -lehtiset kasvit, jotka ovat tosi helppohoitoisia. Sellaiset kasvit eivät kuole, vaikka kastelu jostain syystä unohtuisi. Toisaalta, kasvien hoitaminen on kuin kynsien leikkaamista: huollon tarpeeseen havahtuu aina tarpeeksi ajoissa, haha.

Kasveja voi sijoittaa minne vain- keittiöön, makuuhuoneeseen ja jopa vessaan. Syötävät kasvit on kätevä sijoittaa ruokapöydän läheisyyteen. Koristeltu ruoka-annos maistuu aina hieman paremmalta. Miulla on lähes aina joko basilikaa tai korianteria ruokapöydän viereisellä tasolla.

Viherkasvien pitäjän, myös miun, paras ystävä on suihkepullo. Miun taloudessa muutos oli dramaattinen käytön aloittamisen jälkeen, lehdet ojentuivat kohti kattoa ja hieman kuihtuneet osat tuntuivat jälleen saavan lehtivihreän takaisin. Paksuvartiset viherkasvit tarvitsevat noin yhden kastelukerran viikossa, vettä suihkuttelen muutaman päivän välein.

.

Mie oon jälleen innostunut piirtämisestä. Joskus miulle tulee ns. luovia taukoja, jolloin tuntuu että pää lyö tyhjää ideoiden kanssa ja kaikki piirrustukset näyttävät huonoilta. Oli siis tosi mukavaa huomata, että homma kulkee taas! 

Illan tuotos oli itseasiassa yksi miun ensimmäisistä eläinkuvista! Innostuin, kun löysin kaapista Topin antaman suhteellisen mauttoman college-paidan, jonka rintaa koristi iso Mopsin pää. Miun mielestä eläinkuvista saa ihan hyviä vaan parilla muistisäännöllä. Miulle riittää, että osaan piirtää tietynlaiset silmät ja karvoitusta. Seriously, suurin osa miun piirtämisestä on kyllä puhdasta improvisointia. Tähän kuvaan otin kyllä joihinkin yksityiskohtiin mallia netistä, hah.

Mukavaa illanjatkoa, huomenna suuntaan jälleen opiskelijarientoihin approjen merkeissä!

 

Hanna M