Maanantaipaisti ja sniiduilijan viinivinkki

Nappasin kaupasta valmiiksi marinoidun possupaistin. Jääkaapista löytyi perunoita ja pari hassua porkkanaa. En oikei välitä kokkailla lihasta, mut viikonloppuna alko yllättäen tehdä mieli jotain tosi runsasta safkaa.Lopulta sain itteni raahattua hieman nälkäsenä kauppaan ja nappasin ensimmäisen hyvännäkösen kimpaleen kantoon.

Mut itse asiaan. Liha oli mukavasti maustettu, joten se oli leikkausta vaille valmis uuniin. Mietin hetken kokonaisena kypsentämistä, mut totesin olevani aivan liian nälkänen moiseen.

Kuten oon sanonu jo aiemmin, miusta yksinkertaset kyhäilyt on parhaita. Kaikki maut pääsee mukavasti esille ja suurin osa ajasta menee kypsymistä ootellessa. Tänään ei lihan lisäks tarvinnu leikata ku pari muuta elementtiä ja loppuaika menikii ruoan seurailussa uuniluukun ulkopuolelta.

Pienemmät palaset kypsyy nopeemmin.

Porkkanoiden preppaus ei paljoa vaadi, tikut kulhoon voin kanssa ja uuniin. Paistoaika riippuu omista mieltymyksistä, itse tykkään kun porkkanat on vielä vähän jämäköitä. Tää vei sellaset 30 minuuttia. Sähköuunissa ei miun mielestä pääse lähellekään leivinuunissa haudutettujen herkkujen makumaailmaa. Tulee melkein itku silmään aatellessa mummon suussasulavia kokkailuja tupakeittiössä. Mikä ihana syy käydä kylässä!

Kaikki herkut uunivuokaan ja reilusti suolaa päälle. Lisäksi kaadoin pohjalle pienen kerroksen vettä, jotta perunat kypsyis pehmosiks. Mukaan voi myös heittää aimo annoksen kokonaisia valkosipulin kynsiä, jotka suorastaan sulavat suuhun. Sipuleihin saa rapsakkuutta lisäämällä ne mukaan vasta myöhemmin.

Valmista!

Lihaahan ei kuulemma sais kypsentää korkeissa lämpötiloissa kuivumisen vuoksi, mutta 200 astetta oli miulle oikein toimiva lämpötila. Aikaa meni uunissa sellaset 40 minuuttia. Nestettä oli ehkä hieman liikaa, mut senhän ois voinu hyödyntää esimerkiksi kastikkeen aineosana. Mie en valitettavasti ajatellut kaupassa tarpeeksi pitkälle, joten liha meni tänään ilman kummempia lisäkkeitä. Yleisesti kastikkeet ja tahnat ovat miusta se aterian kruunu ja tykkään lotrata niitä ihan kunnolla. Esimerkiksi turkkilaisesta jogurtista, punaisesta currytahnasta ja tilkasta limemehua saa herkullisen lisän ateriaan, joka sopii myös dippikastikkeeksi.

Lihan on hyvä antaa vähän huilahtaa enne syömistä, jote pöytää kattaessa vuoan voi haudata keittiöpyyhkeen tai folion alle.

Miun mielestä aterian esteettisyys on todella tärkeessä asemassa, kaunis ruoka maistuu paremmalta! Tänää maku oli oikein mainio, mutta annos olis kaivannut jotakin punasta, vaikkapa tomaattiviipaleita.

Sitten viinijuttuihin. Tilattiin opiskelijakavereiden kanssa viinaksia Saksasta ja ostin mielenkiinnosta pari pulloa kuvassa olevaa espanjalaista Amselkeller-punkkua. En ole pitkään aikaan ollut näin positiivisesti yllättynyt viinin hinta-laatusuhteesta. Maku oli kuivahko, mut sen verran chilli että juominen oli todella helppoa. Itse en oikein välitä mistään makeasta, joten tää oli nappiostos. Hintaa jäi vain pari euroa pulloa kohden. Myös rahtauskulut olivat mitäänsanomattomat, joten suosittelen lämpimästi saksalaisten nettisupermarkettien valikoimiin tutustumista. 

Ruoka oli hyvää ja ilta oli onnistunut. Miulla on muutekin fiilis, että miun elämässä menee just nyt kaikki todella hyvin. Mie oon onnellinen, miulla on kiva työpaikka ja paljon kavereita ympärillä.

Näihin tunnelmiin on kiva lopetella, mukavaa loppupäivää!

 

Hanna M