Voisarvet tölkistä & tervetuloa miun blogin pariin!

Moro,

Täällä kirjoittelee Hanna, Lappeenrantalainen opiskelija. Ennen tarkempia esittelyitä haluaisin mennä itse asiaan, eli ruokaan.

Tosiaan, kävin eilen kaupassa vähän kokeilumielessä ja mukaan tarttui kaksi tölkkiä (?) voisarvitaikinaa brunssia varten. Tölkin etiketti lupaili, että vaan parissa minuutissa pystyn loihtimaan pellillisen uunituoreita lämpimäisiä. Eikun kokeiluun!

Tölkin avaaminen oli kerrassaan mielenkiintonen kokemus. Melkosen kohonnut takinamassa lähes pongahti ulos avonaisesta tölkistä. Tää tosin saatto johtua lähestyvästä viimeinen käyttöpäivä -merkinnästä! Miun opiskelijakämppää ei oo varustettu kaulimella, joten eilen tuhottu viinipullo soveltui tehtävään mainiosti. Jauhoja piti tosin käyttää melkonen määrä.

Viinipullo toimii mainiona kaulimena!

Taikinalätty jakautui helposti kuuteen osaan. Kolmiot oli helppo rullata, joten oltiin aika lähellä tölkin lupaamaa paria minuuttia. Miun kaapista ei valitettavasti löytynyt ainuttakaan kananmunaa voiteluun, joten tyydyin veteen. Lopputuloksena oli joukko muotopuolia, mut yllättävän hyviä tekeleitä.

Vartissa saatiin uunista ihanan ruskettuneita sarvia. Olin positiivisesti yllättynyt leivosten rakenteesta, lopputulos ei ehkä ollut niin "lehtevä", kun valmiina ostettujen sarvien kanssa, mut tekstuuri oli oikein rapsakka ja ilmava.

Brunssiin kuului myös paistettuja banaaneja (mielettömän helppo herkku) vaniljajäätelön kanssa. Miun mielestä brunssin salaisuus ei niinkään ole se ruoan määrä (on se toki iso plussa), vaan mielentila, jolla pöydän ääreen istutaan. Rento ja kiireetön tilanne, chilli fiilis ja hyvä seura on miun mielestä ne onnistuneen brunssin avaintekijät.

Mie ite oon todella laiska syömään aamupalaa, joten pitkät löhöilyaamut sopii miun energiansaannille ku nyrkki silmään. Ymmärrän toki aamupalan merkityksen kokonaisvaltasen hyvinvoinnin kannalta, mutta laiskuus yleensä vie voiton. Kaoottisina kouluaamuina vetäsen pari lasia vettä naamaan ja sit rupeenkin jo oottelemaan lounastaukoa. Voisin ottaa tavotteeksi preppailla etukäteen pieniä aamupaloja, jotka on helppo vetästä nassuun aamupäivän aikana. 

-

Tosiaan, asustelen opiskelijakämpässä täällä Lappeenrannan Skinnarilassa. Päivät kuluu luennoilla ja töitä tehdessä. Toimin opintojen ohella freelance-journalistina Etelä-Saimaa -lehdessä. Miun juttuja pukkaa löytymään aina viikottain ES Lauantai-liitteestä. Iltasin keskityn siihen, mitä opiskelijat yleensä tekee, eli ravaan sosialisoitumassa kaiken maailman kissanristiäisissä. Hiljasina iltoina tykkään pelailla pleikkaria ja puuhailla keittiössä uusia reseptejä kokeillen. Miun mielestä itelleen kokkaaminen on suhteellisen väritöntä puuhaa, joten yleensä miun motivaattorina/koemaistajana/brunssiseurana toimii miun poikaystävä Topi. 

Haen vielä kontekstiin sopivaa kirjoitusasua ja teen pientä hienosäätöä. Tässä blogissa miun on kuitenkin tarkotus jakaa teille miun elämää vähän kieli poskella kirjottaen. On yllättävän vaikea päättää, mistä haluaisin kirjoittaa.  Otanko kypsemmän ja asiallisen linjan vai hyppäänkö suoraan opiskelijabileiden kuorruttamaan arkeen. Oli päätös mikä tahansa niin toivottavasti viihdytte miun blogin parissa!

Terve vaan.

 

Hanna M