Sellainen kullan kallis koti, kiitos!

Tai no ei nyt ihan kullan kallis mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan...

Punkkaa on pidetty pääkaupunkiseudulla pian vuosi. Kumpikaan meistä ei ole oikein sopeutunut tänne kuten ehkä kuuluisi ja Pirkanmaa on vetänyt takaisin puoleensa jatkuvasti. Nyt kun aika on sopiva ja miehen työrintamallakin on uusia tuulia päätettiin ottaa taas yksi askel eteenpäin ja aloittaa oman asunnon metsästys. 

Metsästetty on nyt reipas puolikas vuosi. Välillä on tehnyt mieli deletoida koko etuovi.com koneelta ja sitten taas hullaantunut remontoinnin pilvilinnoihin. Olemme olleet siitä onnellisessa asemassa, että perheestä löytyy kiinteistöalan lakimies, jota ilman ei oltaisi tultu näillä kaupoilla toimeen. Remonttikohdetta etsiessä kun on saanut kerran jos toisenkin vetäytyä kiinnostavalta tuntuntuneelta kohteelta sen jälkeen kun faktat on esitelty osaavammalle taholle. Toisaalta matkasta on opittu ja paljon.

Eihän kai toki asunnonkaan osto ole rakettitiedettä mutta välillä on tuntunut, että näin on. Lukenut ja kuullut epäonnistuneista kaupoista ja realisoinut sellaisen omalle kohdalle - hui! Monta kertaa aiemmin olen pohtinyt miksi asuntoa ei saa koeasua?  Miten on mahdollista, ettei ole käytäntöä jossa elämäsi todennäköisesti suurinta ostosta pääsisi testaamaan ennen suurta päätöstä? Minusta olisi ollut ihan bueno idea kustantaa myyjä hotelliin pariksi yöksi sen jälkeen kun hinnasta on päästy sopimukseen (tai missä vaiheessa se sitten olisi järkevintä). Vaikka ymmärrän, että proplematiikkansa tässäkin.

Meillä oli omanlaiset kriteerit asunnolle ja pitkään mietittiin olisiko meistä omakotitaloprojektiin. Itse olen lähestulkoon syntynyt ja sittemmin kasvanut remontin keskellä, joten olisin ollut valmis haukkaamaan kakkua ehkä hiukan enemmän mutta lopputulemaan olen oikein tyytyväinen - tapanani kun saattaa olla innostua asioista hiukan liiaksi...

Nyt koti on siis löytynyt! Omakotitalosta päädyttiin puolikkaaseen (apua, paritalo, pahin virhe ikinä!), yhtiömuotoiseen sellaiseen (huh, onneksi!). Muuttamaan päästään kesäkuussa mutta remontissa otettiin varaslähtö myyjän ollessa joustava ja se alkoi eilen kylppärin totaalisella räjäyttämisellä. Nyt koputtelemme puuta (ja niitä laattoja) ja ristimme sormet ettei suuria murheita tarkasta pohjatyöstä huolimatta tule vastaan. Ja pääsisimme ensimmäistä kertaa omaan, meidän näköiseen kotiin! <3

Kohta siis laatataan