Onni on tässä, nyt

Miksi sanonta menee niin, että "se kellä onni on, se onnen kätkeköön"? Miksi ei juuri toisinpäin? Miksi joskus kiemurtelemme jos emme osaakaan olla onnellisia toisen puolesta? Eikö jaettu onni ole kaksinkertainen ilo?

Ajattelin sepostaa tähän ajatuksiani somen ruusunpunaisista vivahteista mutta en nyt sitä teekään. Totean vain, että olen itse aivan äärettömän onnellinen juuri nyt. Nautin aivan suunnattomasti siitä, että viikkooni mahtuu rauhallisia aamuja, reippaita työpäiviä ja erilaisia päiviä rakkaani kanssa. Olen saanut toteuttaa itseäni asunnon laitossa ja koulutella erittäin hienoa harrastuskoiran alkua. Vaikka olen työ- ja opiskeluasioiden risteyksessä tunnen kiitollisuutta, että saan valita reittini itse ja silti rinnallani kulkee maailman rakkain <3

Tänäänkin oli varsin tavallinen aamu. Aamu alkanee meillä yöllä kun T starttaa töihin klo 03-05 välissä. Halit, suukot ja heipat jonka jälkeen vaimo jatkaa unia. Herään kun aika on ja matelen tulevaan päivään. En ole vieläkään juonut eläissäni kuppostakaan kahvia joten laitan laamailun sen piikkiin... Enkä aijo opetellakaan. Aamu lähtee liikkeelle koirien iloisella seuralla ja aamukävelyllä. Parasta hitailussa on kropan mukaan herääminen. Aamupala ja valmistautuminen päivään luonnollisessa rytmissä. Päivä asettuu sen jälkeen uomiinsa lähes itsekseen.

Kun onni on niin se onnen jakakoon - ja huolet myös <3