Siitä se ajatus sitten lähti

Viimeiset vuodet meidän arkea ja sijaintia on rytmittänyt mieheni T:n lentotyö. Se on avannut hienoja kokemuksia ja uusia ajatuksia. Kompromissejäkin on tehty, viikon sisään suunniteltua muuttoa toiseen maahan on vaihdettua kokonaan toiseen viiden minuutin puhelun aikana. Tavaroita on myyty, varastoitu ja pakattu useita kertoja. Muutettiin pienestä asunnosta pienempään, jotta saatiin vuokrakulut minimiin ulkomaan muuttoa varten- lenkkeiltiinkin juuri tuon kahdenkymmenen neliön yksiön ohi jossa majailtiin aikoinaan, söpöltä se näytti vieläkin mutta kahden ison koiran lisäksi sänkyä enempää ei sinne koskaan mahtunut.

Valmistuttuani Pelastusopistolta ja päästessäni heti töihin, olimme eläneet toista vuotta kolmen kaupungin välillä ja lisäksi hiukan ulkomailla. Sanotaan, että valtion leipä on pitkä ja kapea. Minulla se oli lyhyt ja leveä, lol. Rakastin sitä mitä tein ja niitä ihmisiä kenen kanssa sitä sain tehdä. Myös asiakkaista on saanut iloa ja voimaa vielä vuosienkin jälkeen. Tein töitä siihen tahtiin, että kroppa käski jo hidastaa ja samaan aikaan tuli mahdollisuus lähteä ulkomaille. Myös hätäkeskukset olivat muutoksen tuulissa, jolloin paikkakunnan vaihto olisi ollut edessä jokatapauksessa.

Ulkomailla otettiin yhteinen aika takaisin. Vaikka T lensi, oli hän kotona päivittäin. Arkeen mahtui aurinkoa ja liikuntaa, hyvää ruokaa ja ystäviä. Paikka ei kuitenkaan ollut meitä varten pitkällä tähtäimellä ja mutkien kautta palattiin puolitoista vuotta myöhemmin takaisin Suomeen kesällä '15. Tuo aika kuitenkin vahvisti sen mitä tulevalta haluttiin. T halusi lentää Suomesta käsin ja minä uppoutua lisää sosiaalialan ja seksologian maailmaan, lisäksi haluttiin oma, pysyvämpi koti <3

Reissujen varrella moni paikka on vetänyt puoleensa pysyvämmin. Tässä eräs Irlannista.